torstai 25. lokakuuta 2018

Nepali, Everest bace camp trek - OSA 1


Tämä oli elämäni uskomattomin kokemus. Tiesimme lähtiessämme, että lähdemme seikkailulle, mutta että siitä tulisi elämämme ihmeellisin ja vaiherikkain seikkailu. Olimme varautuneet vuoristotautiin, rakkuloihin ja rasituksen tuomiin vammoihin. Tiesimme ohuesta ilmanalasta ja erilaisiin sääoloihin oli varauduttu. Olimme ottaneet asioista paljon selvää. Matka oli kuitenkin ensimmäinen vuoristoon suuntaava matka, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ja minun elämästäni kun on kyse, niin löysimme itsemme jälleen kunnon seikkailun keskeltä. Huomasimme nopeasti, että kaikkeen ei voi varautua ja matka voi peruuntua yhdessä hetkessä. Saman päivän aikana tehty suunnitelma voi muuttua moneen kertaan.

En suosittelisi matkaa yhdellekkään joka ei ole valmis yllätyksiin. Ei kestä epämukavuuksia ja hygieniasta ei voi tinkiä. Jos rasvainen tukka yököttää jo päivän jälkeen, niin voit jäädä kotisuomeen mukavuuksien pariin. Jos ruoka pitää olla proteiinipitoista ja pelkäät hiilihydraatteja, niin jää myös silloin kotiin. Jos olet siunattu hyvillä valittajan geeneillä, niin älä ainakaan liittäydy mihinkään ryhmään. Tällöin kannattaa ehkä matkustaa yksin, koska valittaminen vuoristossa ei auta. Kukaan ei kanna sinua perille tai taijo sinulle vessaa juuri silloin, kun isoin tarpeesi iskee. Siinä vaiheessa kun astut sadatta kertaa jakin paskaan, niin siihenkin turtuu. Ensimmäinen kerta saattoi ällöttää, viidennestä kerrasta ei enää edes jaksettu mainita kaverille. Jos ötökät nukkumatilassa ällöttää, niin luultavimmen jahtaat iltaisin perhosia huoneessa. Jos kuitenkin nukut makuupussissa, niin helpoin tapa on kiristää nyörit kireämmälle ja laittaa silmät kiinni. Aamulla perhoset ovat jo nukkumassa. Meikit jätin suosilloa Kathmanduun, koska vuorilla niillä ei tehnyt mitään. Turhaa painoa olisi tullut laukkuun ja myös naama olisi jouduttu pesemään useampaan kertaan päivässä, jonka takia en viitsinyt edes ajatella meikkien mukaan ottamista. Iho tykkäsi vuoristoilmasta ja turhat näppylätkin hävisi matkalle. Kaiken lisäksi lennolle Luklaan sai ottaa mukaan 10kg ruumaan meneviä matkatavaroita ja 5kg käsimatkatavaroita. Siitä voi nopeasti laskea, haluaako turhuuksia tunkea laukkuun. Itselleni tärkeimmäksi tavaroiksi ilmeni tyttäreni tyyny, makuupussi, juomatermarit, kengät, lääkkeet, taskulamppu, wc paperi ja käytännölliset vaatteet.


Lensimme Qatarin koneella ja vaihto oli Dohassa. Ensimmäinen lento meni ilman myöhästymistä ja kaikki sujui hyvin. Ainut asia mikä mikä kosahti jo heti matkan alussa oli selfiekeppi. Lennolla oli ilmaiset tarjoilut, henkilökunta oli ystävällistä ja valittamista lentoyhtiöstä ei ollut. Dohassa istuskelimme kolmisen tuntia. Dohasta tuli ostettua myös elämäni kallein vesipullo ja purkkapaketti. Yhteishintaa näille tuli 8 ja puoli euroa. Lento Dohasta Kathmanduun myöhästyikin sitten 45min, koska Kathmandun kentällä oli ruuhkaa. Lentelimme Nepalin ilmatilassa kunnes saimme luvan laskeutua. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä mitään käsitystä minkälaiseen hullunmyllyyn tulemme laskeutumaan.

Kathmandun kenttä oli pieni ja ihmisiä paljon. Lentoja laskeutu ja lähti kokoajan. Turvatarkastuksessa tavarat laitoimme pyykkikorin tapaisiin koreihin ja fiilis oli kun Tallinnan laivojen turvatarkastuksessa 90 luvulla. Pikkuhiljaa aloimme ymmärtämään minkälaiseen maahan olimme saapuneet. Kun pääsimme ulos kentältä yritimme etsiä opastamme sadan muun oppaan joukosta. Tietomme kyltissä oli väärin, joka hiukan vaikeutti oppaamme löytymistä. Tapasimme ensimmäisen kerran Sherpamme Pemban. Autokyyti odotti meitä ja vei suoraan hotellille. Hotellilla kerkesimme syömään ja vaihtamaan vaatteet. Meitä odotti kaupunkikierros Kathmandussa. Samalla pystyimme ostamaan viimehetken ostokset vuorelle. Tässä vaiheessa oli vuorokauteen kertynyt tehokasta nukkuma-aikaa 3h lentokoneessa.


Stupa

Kaupunkikierros avasi meille paljon paikallisesta kulttuurista. Kävimme katsomassa Stupaa, Kumaria, erilaisia temppeleitä ja saavuille keskelle polttohautaus seremoniaa. Aika paljon oli käsiteltävää mielelle jo pelkästään ruumiiden näkemisessä, niiden uittamisssa joessa, jossa lapset uivat vieressä ja jonne kaadettiin kaikki paska vedet.  Yksi ruumis odotti vuoroaan ja muutamaa poltettiin turistien katsellessa vieressä ja omaisten surressa.

Kumari on lapsi jumalatar, joka asuu palatsissa ensimmäissin kuukautisiin saakka. Hän ei saa poistua palatsista kuin kaksi kertaa vuodessa. Hän saa näyttäytyä vain pieniä hetkiä ikkunassa turisteille. Kumari oli ehkä 4-5 vuotias tyttölapsi. Näimme hänen kasvot ikkunassa. Kuvaaminen oli kielletty. Tämäkin sai miettimään maan kulttuuria ja sen erilaisuutta.


Kävimme ostamassa uuden selfiekepin ja Diamox vuoristotauti lääkkeitä vielä ennen hotellille paluuta. Hotellilla alkoikin tavaroiden siirtäminen ja pakkaaminen vuorelle lähteviin vaelluskasseihin ja valmistautuminen nukkumaan. Aamulla herätys oli klo.4.00 ja aamupalarasin samme mukaan klo.4.30 ja näillä eväillä suuntasimmekin nokkamme kohti Kathmandun lentokenttää. Pääsimme aamun ensimmäiselle lennolle joka lähti klo.6.00. Samasta hotellista lähti samme lennolle suomalainen ryhmä. Ryhmään tutustuimme matkan aikana paremmin. Meidät tsekattiin lennolle suhteellisen nopeasti ja kassit punnittiin. Bussi kuljetti meidät potkurikoneiden viereen ja katsoimme koneen tankkaamista, joka sekin oli näkemisen arvoinen tapahtuma. Lentokerosiinia tankattiin siipeen ja kun kerosiiniä tuli yli niin perään heitettiin muutama kannullinen vettä, jotta kerosiini huuhtoutuisi pois. Maassa maan tavalla. Takaraivosta kuitenkin mieleen tupsahti ajatus maailman yhdestä vaarallisimmista kentistä, jolle olemme kohta laskeutumassa ja lentokerosiini on täyttänyt hajullaan koko potkurikoneen sisätilan. Lentoemäntä tarjoili karkit ja kohta olimmekin jo ilmassa. Lento kesti n.25minuuttia ja ilma oli selkeä. Vuoret näkyivät upeine lumihuippuineen ikkunasta. Lento oli tasainen, ei juurikaan ilmakuoppia. Lähestyessä Luklan kenttää lentokone alkoi huutamaan varoitusääniä. Istuimme, niin ettemme juuri nähneet lentokenttää laskeutuessamme, mutta kuulimme vain lentokoneen varoitukset. Lentokoneellinen ihmisiä huokaisi helpotuksesta koneen laskeuduttua. Olimme Luklassa 2805 metrissä.




Huomasimme hyvin nopeasti ensimmäisissä portaissa, että ilmanala ei ollut sama kuin alhaalla Kathmandussa. Leposyke oli korkeampi kun koskaan ja hengästyminen hiipi samantien kun otit askeleen eteenpäin. Tee tauon jälkeen edessä oli 6h patikointia kohti Phakdingia. Ensimmäinen riippusilta tuntui korkealta. Puolessa välissä jouduimme peruuttamaan takaisin koska vastaan tuli letka aaseja. Riippusillalla kohtaaminen aasien kanssa ei houkuttanut, joten peräännyimme mielellämme. Maisemat olivat upeat! Matka oli alkanut ja puhkuimme intoa ja odotusta.

Pemba oli oppaamme





Yöllä sitten heräsin korkeeseen kuumeeseen. Keuhkoihin sattui. Saimme kuumeen laskemaan särkylääkkeillä ja päätimme jatkaa aamulla matkaa kohti Namcea. Siellä olisi lähin apteekki ja tarvittaessa myös lääkäri. Matka Namceen kesti 8h. Sykkeet olivat minulla koko matkan 140-150. Paljon ylämäkeä ja välillä mietin, miten ihmeessä selviäisin päivästä. Välillä pyshdyimme teelle ja yritin syödä. Onneksi kantajamme, 17 vuotias poika kantoi tavaramme. Meillä oli kannettavana vain päiväreput. Matkalla oli riippusiltoja ja yksi oli todella korkea. Pete sanoi minulle ettei ole hetkeen nähnyt minua niin vakavana kun kävellessäni siltaa pitkin. Namceen päästyämme kuumeeni oli todella korkea. Haimme apteekista antibiootit. Aloitin Diamox lääkityksen. Hppisaturaatio oli hyvä 92, leposyke oli korkea yli 100. Olimme 3500 metrissä.

Meidän kantaja


Tästä alkoi seikkailu, joka meinasi jäädä kesken jo alkumetreillä. Koitan kirjoittaa jatkoa tarinalle mahdollisimman pian.

-Niina-
@ptniinanevalainen












2 kommenttia:

  1. Oooh, kyllä on todella ihmeellinen seikkailu teillä ollut. Maltan tuskin odottaa, mitä kaikkea olet kokenut ja saanut nähdä. Sisua ja tarmoa on tämä reissu sinulta varmasti vaatinut, ei voi kuin nostaa hattua sulle <3.
    Älä pidä meitä liian kauaa jännityksessä :).
    Loistavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...