Ylipainoon ja ulkonäköön liittyvä häpeä on mukana useissa valmennus-suhteissani vahvana. Häpeä voi pahimmassa tapauksessa lukita neljän seinän sisään. Häpeä voi estää liikunnan aloittamisen.
"En mä voi mennä tämän näköisenä salille",
"Mitä muut minusta ajattelevat",
"En mä osaa kuitenkaan"
"En mä voi tehdä liikkeitä, kun tämä maha on tiellä"
Häpeä siitä, miten on saattanut itsensä siihen tilaan tai häpeä siitä, että ei ole yksin selvinnyt tilanteesta pois voi olla todella vahva. Silloin myös luotto omaan osaamiseensa horjuu. Voi nähdä itsensä hyvinkin epäonnistuneena.
Oman tunteen keskeltä ei välttämättä huomaa, miten hyvin asioihin oikeastaan pystyykin. Olen kuullut monelta valmennuksen aluksi, että ei ole selkärankaa ruokavalion suhteen ja salilla ei pystytä jalkaprässissä punnertamaan. Ja kun ruokavalio laitetaan oikeaksi, niin selkärankaa onkin alkanut löytymään. Vieressä seistessäni ja kannustaessani jalkaprässiinkin on saanut laittaa mukavat painot. Se minkälaisena ihmiset itsensä näkee, on este onnistumiselle. Kun omasta kuplastaan pääsee kaivautumaan ulos, voi huomata pystyvänsä ja osaavansa paljon enemmän kuin on luullut.
Kaiken keskellä voi olla myös vaikeaa tarttua naruihin, jolla saisi itsensä vedettyä rannalle. Siihen voi tarvita apua ja avun pyytäminen ei ole häpeäksi. Jos et itse pysty, niin ehkä auttajan kanssa pystyisit. Tämä pätee muuhunkin kuin ulkonäköön tai ylipainoon. Samaa häpeää voi tuntea myös todella laiha tai vaikka ihan normaalipainoinen. Muut ei näe sinua samallla tavalla kuin itse näät itsesi. Epäonnistuneena ja luovuttajana. Muut voivat nähdä sinut hyväntuulisena ja kauniina.
Jokainen aloittaa jostakin. Moni on kuullut nämä sanat suustani. Minäkin olen aloittanut jostakin. Matematiikanopettajani sanoi minulle joskus ettei minusta tule mitää. Muutama vuosi myöhemmin läpäisin lääkelaskutentin ja ihan kivastihan näitä kalorilaskujakin tässä tulee pyöriteltyä, mutta se, että istuin joka tunti rehtorinkansliassa ei auttanut minua eteenpäin. Se auttoi, että joku uskoi minuun ja kannusti eteenpäin. Terveisiä vaan yläasteen matikan opettajalleni. En minä ole geeneiltäni mitenkään ihmeellisen lahjakas, olen vain luonteeltani päättäväinen. Olen niitä ihmisiä, jotka seuraa unelmaa ja haluaa toteuttaa niitä. On minua lytätty muutakin kuin matikan tunneilla, olen itkenyt useamman kuin yhden kerran sängynpohjalla epäonnistumisiani. Mutta itkujen jälkeen, sitä päättää, että tästä taas noustaan. Ja kas kummaa, aina sieltä on jotenkin noustu.
Joskus mietin myös kirjoittaessani blogia, että "mitä tästäkin kirjoituksesta ajatellaan", Onko tämä naurettavaa?" Mutta kun hetken pidempään miettii, niin päädyn aina siihen, että onko sillä oikeastaan mitään väliä. Nämä ovat minun ajatuksia ja jos pystyn ajatuksillani auttamaan muita, niin teen sen mielelläni. Välittämättä virheistä, useat virheet voi kyllä korjata. Tähänkin pätee se, että jos en ole riittävän hyvä lukijoilleni, heidän ei tarvitse lukea. Uskon, että ne jotka haluavat lukea ja ovat kiinnostuneita teksteistäni, eivät välitä virheistä, joita tulee kun kirjoitetaan intohimolla. Oikoluku auttaa, mutta silmäni ja kuuloni ovat hyvinkin valikoivia, jonka takia tietyt asiat jäävät huomaamatta.
Kenenkään ei tarvitse muuttua toisen takia, vaan muuttuminen pitää lähteä itsestään ja omasta halusta korjata tilanne. Tehdyt asiat on tehtyjä, niitä ei voi aina korjata, mutta katseen voi sunnata tulevaisuuteen. Märehtiminen huonontaa tilannetta. Ei se ruoka kerran mahassa käyneenä maistu enää hyvältä.
Tänä aamuna kun heräsin ja katsoin valmennettavieni aamutsekit, niin tunsin oloni onnistuneeksi. Mietin, miten paljon olen pystynyt taas ilahduttamaan asiakkaitani, vain antamalla eväät alkuun ja seisomalla tukena. Kuuntelemalla kiukuttelut ja auttanut ottamaan askeleen eteenpäin. Kunhan saisin vielä jotenkin opetettua ihmisille, että onni ei lähde vaa´asta, vaan terveydestä. Sen kun menettää, niin vaa'an lukema ei paljoa paina. Terveydestä huolehtiminen on tärkeää ja se lähtee ravinnosta ja taspainoisesta liikunnasta. Ei liiallisuuksiin menemisestä. Muistetaanhan tämä!
Hyvää viikonloppua kaikille!
-Niina-
@ptniinanevalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti