Everest bace camp trek OSA 4

No ompas aika vierähtänyt kuin siivillä! Matkasta on aikaa vaikka kuinka. Voin rehellisesti sanoa, että työt on vienyt tätä tyttöä, ehkä jopa vähän liikaakin. Kohta helpottaa ja uudet tuulet alkavat puhaltamaan. Nyt kuitenkin palataan Everestin reissuun. Jos jokin osista jäi lukematta tai et enää muista mitä tapahtui niin linkithän löytyvät teksteihin täältä: OSA1, OSA 2, OSA3

PÄIVÄ 13

Olimme käyneet Bace campissä (5364m) ja laskeutuneet takaisin Goraksheppiin (5140m). Seuraavana aamuna olisi lähtö Kalaphattarin harjaanteelle (5545m) klo.4.00
Näin ollen herätys laitettiin kelloon klo.3.30 ja varmistettiin kamat valmiiksi. Varauduimme hanskoilla ja lämpimillä varusteilla. Vedet laitettiin valmiiksi termareihin jotta aamulla olisi lähtö mahollisimman nopeaa.

Kummatkin nukkuivat hyvin. Vuoristotautiin tarkoitettuja lääkkeitä molemmat söivät tässä vaiheessa. Ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska ylös noustessa tuntui selvästi ilman alan oheneminen. Pete tankkasi hiukan buranaakin matkalla ja pahin päänsärky onneksi laantui. Osa syy päänsärkyyn saattoi olla myös edellispäivän ponnistelut ja pieni flunssan poikanen joka meinasi hiipiä Petelle.

Edessä oli jyrkkä 2.5-3h nousu otsalampun varassa. Otsalamppumato kiemurteli pitkälle vuoren rinteeseen. Välillä mato pysähtyi, ihmisten hengitellessä ohutta ilmaa. Näimme kuinka aamuauringon säteet valaisi Everestin. Näistä ei kunnon kuvia edes saanut. Jos et ole käynyt täällä, et voi edes arvata kuinka upea näky oli. Vesi jäätyi juomapulloon jossain vaiheessa. Hengittäminen oli raskasta. 10 askelta, tauko, 10 askelta, tauko.... Polku kiemurteli pitkälle ja huippu näkyi vasta pitkän vaelluksen jälkeen. Sormeni olivat niin jäässä, että ajattelin jo jossain vaiheessa että, pitänee alkaa keksimään lisä lämmikettä. Toisaalta sormet eivät enää liikkuneet, joten saivat olla hanskassa, niin kauan että pääsisimme huipulle. Suomessa en muista koskaan palelleeni sormista näin paljon.

5545m

Ylhäällä otimme nopeat kuvat ja fiilistelimme hetken. Everest näkyi edessämme. Tässä vaiheessa alaspäin meno hirvitti, mutta tuntui samalla myös hyvälle. Edessä olisi sama matka takaisin jonka olimme juuri kiivennyt. Onneksi alaspäin mentiin paljon nopeammin. Joku oli tehnyt jyrkimmän kohdan alapuolelle nuotion ja pysähdyimme siihen lämmittelemään. Miten ihanaa olikaa saada kädet lämpimäksi ja pyyhittyä nenä paperiin. Räkä jäätyi nimittäin poskelle, jos et heti sitä pyyhkäissyt. Sen verran kylmä tuuli ravisteli meitä.

Laskeuduimme Goraksheppiin noin tunnissa. Söimme siinä aamupalan ja jatkoimme saman tien Phericheen (4240m). Matka kesti n. 4h. Tämä osuus oli helppo taivaltaa, mutta olihan kävelyä tälle päivälle tullutkin jo n.8h.

PÄIVÄ 14

Lähdimme kohti Namchea (3440m) n.8.00. Minun polvi vihoitteli eilisestä laskeutumisesta. Kovapäisenä en antanut vaivan haitata. Vähän särkylääkettä ja menoksi. Ehkä joku minut tunteva voi todeta että mitenkäs nyt muuten Niina homman hoitaisi.

Tengboche

Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen Tengbochessa vasen polvi petti kokonaan. Itkun ja ulvahduksen saattelemana hanuri maahan ja uusi toimintasuunnitelma. Olimme keskellä ei mitään ja polvi oli aivan paskana. No mitäs teet... No nappaat lisää särkylääkettä ja naurat räkäsesti suomalaisen lääkärin määräämälle buranalle ja turvaudut paikalliseen ihmepilleriin. Seuraavat tunnit madeltiin hitaasti ja välillä pidäteltiin itkua. Pemba kantoi reppuani ja minä yritin keksiä mahdollisimman kivuttoman tyylin laskeutua portaita. Phunke Tengasta saimme Pemban äidiltä rikkinäisen kävelysauvan ja se helpotti vähän kulkemista.

Vihdoin pääsimme Namcheen. Ylhäällä vesipullon hinta oli 400 rupiaa ja Namchessa 100. Sen verran korkeus vaikutti hintoihin. Oikeastaan kaikkiin hintoihin. Myös suihkuun ja nettiin.

PÄIVÄ 15

Yövyimme Namhcessa samassa teetuvassa kuin ylöspäin mennessä. Nyt aloimme olla jo voiton puolella. Teimme täällä vielä viimeiset ostokset. Lähinnä tuliaisia. Pidimme hitaan aamun. Lähdimme kohti Bengkaria (2630m) vasta iltapäivällä.

Jakki

Matkalla oli useita riippusiltoja. Yksi oli sama iso riippusilta kuin menomatkalla. Menomatkalla en uskaltanut katsoa edes alas. Toisella kerralla uskalsi jo vähän ihailla maisemia.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Könkkäsin edelleen kepillä, mutta huomattavasti paremmin kuin edellisenäpäivänä. Ensimmäinen rakkula löytyi illalla. Koko isovarpaan kokoinen möllykkä. Thaimaalaisella puhdistusaineella huudon säestämänä tämäkin hoidettiin Niinan jalasta.

Riippusilloilla oli välillä eläimellinen ruuhka

PÄIVÄ 16

Oli aika palata Luklaan mistä vaellus alkoi. Jalka oli parempi. Lähdimme kävelemään reippaalla tahdilla, toivoen että saisimme jo samalle päivälle lennon alas. Patikka aika oli 4h. Emme halunneet pitää taukoja, koska Kathmandun suihku houkutteli jo kovasti. Molemmat olivatkin koko trekin aikana käyneet kaksi kertaa suihkussa.

Haaveet kuitenkin murskaantuivat. Lennot olivat peruttu. Edessä oli yö Luklassa. Aamulla pääsisimme Kathmanduun.

Maksoimme tipit Pemballe. 7€/pv/hlö. Pemba huolehti tästä summasta myös kantajan Tipit. Joimme yhdessä suomalaisporukan kanssa muutaman oluen ja fiilistelimme matkaa. Suomalaisen porukan opas oli sairastunut matkalla ja odottelimme tätä saapuvaksi. Ilta alkoi pimentyä ja tiesin miltä tuntuu vaeltaa vuoristossa kovassa kuumeessa useita tunteja. Perseestähän se oli. Hän kuitenkin saapui perille ja kaikki olimme siis suoriutunut matkasta! Oli aihetta muutamaan oluseen.

Emme kuitenkaan jaksanut jäädä viettämään iltaa, vaan halusimme aikaisin nukkumaan. Bileet jatkui yömyöhään ja nukkuminen oli teetuvassa vaikeaa, missä oli paperin ohuet seinät. Yksi joka mietitytti yöllisellä vessareissulla... Miksi WC ikkuna oli laitettu pyllistys korkeudelle? Näkymä kuitenkin oli suoraan kävelykadulle ja toisen teetuvan ikkunaan.


PÄIVÄ 17

Sää hyvä ja selkeä. Lento lähtisi klo.10. Söimme aamupalan 6.30. Menimme hyvissäajoin lentokentälle. Lentoja oli kiva seurata pienellä kentällä. Lentokoneitakin näytti laskeutuvan ja nousevan hyvällä tahdilla.

Lukla

Lentomme myöhästyy ja siirrymme muiden suomalaisten kanssa kahvilaan. Vihdoin klo.13 pääsemme kirjaamaan laukut koneeseen. Saimme liput ja siirryimme odotusalueelle. Meillä oli paikallista valuuttaa juurikin muutaman suklaapatukan verran. Kännyköistä akut melkein loppu ja varavirtalaturit huusi tyhjyyttä. Nostoautomaattia ei missään ja Wi-fi aika loppu. Emme saaneet lennoista tietoja. Ihmettelimme kun koneita ei enää näkynyt kentällä. Kuulemma jos lento perutaan, seuraava lento voi olla useamman päivän päästä. Jännät paikat olivat käsillä. Meidän lento suomeen lähtee kuitenkin 11.45 huomenna, olimme kyydissä tai emme.

Klo.16.00 meille ilmoitetaan, että KAIKKI lennot ovat peruttu! Soitto Ifiin, missä on maailman huonoimmat tiedot tälläsiin tilanteisiin sunnuntaina. Emme saaneet ketään kiinni. Aventuran toimisto oli kiinni. Onneksi yhteistyökumppani Nepalissa vastasi ja lupasi selvittää asiaa. Olimme syöneet edellisen kerran 6.30 kunnolla.

Tässä vaiheessa Nima (suomalaisten opas) taputtaa minua olkapäälle ja sanoo, että kaikki järjestyy ja vetää samalla minua eteenpäin. Meitä käskettiin juoksemaan ja sitten maastoutumaan. Muistan miettineeni, että mitäs ihmettä nyt tapahtuu. Helikopteri laskutuu päämme yli ja yht äkkiä olimmekin jo helikopterin kyydissä. OLIMME SIIS MATKALLA HELIKOPTERILLA KATHMANDUUN!

Näkymät olivat upeat! Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettemme edes kerinneet tajuamaan mitä oli tapahtunut. Vasta kun pääsimme turvallisesti hotelliimme. Kävimme suihkussa ja söimme ja nauroimme kaikelle. Ihan kaikelle mitä matkalla oli sattunut! Matka oli niin tapahtumarikas.

PIENI YHTEENVETO

En voi väittää etteikö reissu ollut raskas. Tekisin saman vaikka heti uudestaan. Minulla oli kurjia vaivoja, mutta sekin vahvisti minua entisestään. Onneksi olimme toistemme tukena ja en usko että olisin halunnut tehdä tätä kenenkään muun kanssa. Seuraavaa patikkareissua emme ole vielä kerinneet miettimään. Työrintamani muuttuu radikaalisti, joten katsotaan miten hommat alkaa rullamaan ja sen jälkeen suunnitellaan tulevia matkoja.

Sen opin, että eväät on näin raskaalla reissulla kaiken A ja O. Meille ei kuulunut ruoka matkapakettiimme vaan tilasimme teetuvassa mitä oli tarjolla. Eväät olisi jäänyt hyvin yksipuolisiksi ilman omaa valmistautumista.

Emme olisi selvinneet ilman lisäproteiinia matkalla. Onneksi www.voimaravinteet.fi oli tukenut matkaamme hyvin. Proteiinipatukoita olisi saanut olla enemmän. Niitä oli mukava napostella levähdyspaikka, kun energia tuntui olevan vähissä. Aminohapot peittivät mukavasti kloorilta maistuvan veden. Vedenpuhdistustabletit kun ei tee vedestä maukasta. Lisäksi aminot auttoivat palautumisessa. Venäjänjuurta käytimme jo ennen reissuun lähtöä vahvistamaan yleiskuntoa. Tärkein oli kuitenkin perus proteiinijauhe. Ruoka vuoristossa oli hyvin pitkälti hiilihydraattipitoista, eikä meinannut pitää nälkää. Aloitin jokaisen aamun puurolla, johon sekoitin proteiinijauheen. Lihaahan emme matkalla syöneet ollenkaan. Kananmunat alkaa pidemmän päälle tökkimään ainoona proteiininlähteenä, joten onneksi pakkasin mukaan lisäproteiinit kätevästi annospusseihin.

Proteiinit saatiin kulkemaan pienessä tilassa.

Nyt keskitytään hetkeksi työntekoon ja ja kun aikaa on enemmän, niin blogi kirjoittelu jatkuu taas!

-Niina-

@ptniinanevalainen