sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Everest bace camp trek, OSA 3

Työt ovat vieneet mennessään tämän naisen, jonka takia tämän osan julkaisu on vaatinut pienen hetken. Nyt kuitenkin minulla on pieni hetki aikaa kirjoittaa tämä. Jos edelliset osat ovat jääneet lukematta, ne löytyvät alla olevista linkeistä. Jotkut ovat ehkä lukeneet juttumme myös Keski- Uusimaan Viikkouutisista. Myös tähän linkki löytyy alta.

Nepali, Everest bace camp trek - OSA 1
Everest bace camp trek, OSA 2

Viikkouutiset 7.11.2018 Linkki ei aukea suoraan lehden sivulta. Päivämäärällä löytyy oikea lehti.


Muistoalue

Muistomerkki
Lobuche

Matkamme jatkui Dingbochesta (4410m) kohti Lobuchea (5030m). Lähdimme ensimmäiseksi kävelemään kohti Dughlaa, jossa meidän olisi pitänyt yöpyä ilman sairastumistani. Meidän piti kuitenkin kiriä jälleen aikataulua umpeen, joten pidimme täällä vain teetauon. Teetauon jälkeen edessä oli yli tunnin ylämäki. Voi sitä läähätyksen määrää! Minä hiukan puolikuntoisena ja Pete pienessä flunssassa. 20 askelta ja pieni kuvaustauko, oli meidän selviytymistaktiikka. Matka kuitenkin eteni kokoajan. Ohitimme muistoalueen heti rankan nousun jälkeen. Kaikki ne muistokivet vetivät hiljaiseksi. Tämä oli taas muistutus luontoäidin voimasta. Kiertelin hetken aikaa muistokivien välissä ja ajattelin kiipeilijöiden perheitä ja heidän viimeisi hetkiään vuorilla. Tunteet meinasivat tulla pintaan. Kuitenkin jatkoimme nopeasti matkaa, joten keskittyminen oli taas askelissa ja hengityksessä. Patikointi Lobucheen kesti viitisen tuntia. Vihdoin olimme perillä. Päätimme palkita itsemme maailman korkeimmassa kahvilassa muffinsseilla. Olihan seuraavana päivänä nousu Everestin perusleiriin!


Aamuisin ilma oli aika viileä, jopa -10 saattoi laskea yöllä asteet

Gorakshep

Gorakshep (5140m) ja Everest bace camp (5364m)
 oli meidän seuraava päämäärämme. Goraksheppiin oli noin kolman tunnin kävelymatka. Matka oli tasaista ja vasta lopussa nousua. Ympärillä näkyi lähinnä kiviä. Kuljimme pitkän matkan jäätikön reunaa. Sykkeet kohosivat helposti. Peteä kiusasi välillä päänsärky, jonka saimme kuitenkin kuriin päänsärkylääkkeillä. Diamox pillereitä (vuoristotauti lääkettä) olimme syöneet jo usean päivän ajan. Niinalla jatkui omat kurjat vaivat. Gorakshepissä söimme ja pidimme pienen tauon. Moni valitti päänsärkyään ja yskimistä kuului jokaisesta pöydästä. Täällä tunsimme itsemme terveeksi, sairaiden joukossa. Jätimme majapaikkaan tarpeettomat tavarat päivärepuista, tankkasimme juomapullot ja lähdimme kohti Everestin perusleiriä.



Jäätikkö, jonka reunaa kävelimme

proteiinipatukan voimalla mentiin välillä useampikin tunti

Base camppiin johtava polku oli hyvin kivinen ja paikoin polku meni todella kapeaksi. Vastaan tuli välillä jakkeja sarvet tanassa, joita väistimme kiviseinämää vasten. Matka oli raskas. Takanamme oli jo aamuinen patikointi. Hitaalla vauhdilla ja tarpeeksi monella kuvaustauolla matka kuitenkin sujui suhteellisen mukavasti. Monesti meitä nauratti ihmiset jotka kiirehtivät hengitys vinkuen meidän ohi ja heidän tauottaessaan seuraavan mutkan takana me ohitimme heidät, meidän tasaisen tappavalla hitaalla vauhdillamme. Nautiskelimme maisemista ja ennenkaikkea lomailimme!

Perusleiri häämöttää edessä!

Näimme jo pitkältä perusleirin, johon laskeutuisimme. Näimme myös jäätikön jonka huiputtajat ylittäisivät matkalla leiri ykköselle. Perusleiri oli lähinnä muutama teltta ja paljon kiviä. Perusleiri muuttuu kokoajan, koska jäätikkö elää. Näin meille kerrottiin. Tähän vuodenaikaan ei huiputtajia ole, joten telttoja oli vain muutama. Kevät talvella perusleiri on kuulemma vilkas paikka.


Me tehtiin se! Kuvassa Sherpamme Pemba
FIILIS OLI USKOMATON, päästessämme vihdoinkin perusleiriin! Meillä oli kiire päästä ottamaan kuvia. Joimme kupilliset teetä ja söimme keksit. Ihailimme saavutustamme! Pääsy perusleiriin tuntui mahtavalta jo pelkästään sen takia, että pääsimme sinne asti, mutta vieläkin ainutlaatuisemman siitä teki se, että alkumatka oli minulla täynnä vastoinkäymisiä terveyteni kanssa. Alkumatkasta ei ollut yhtään varmaa, että tulemme koskaan pääsemään tavoitteeseemme. Teimme sen yhdessä! Olimme niin ylpeitä toisistamme. Jos en olisi joutunut keskittymään hengitykseeni ja kuvien ottamiseen, niin olisin herkistynyt. Muutama nielaisu tuntui jo kurkussa, kun kyyneleet meinasivat kiivetä silmiini. En kuitekaan antanut itkulle mahdollisuutta. Päätin itkeä itkuni muualla. Vietimme aikaa perusleirillä noin tunnin verran. Edessä oli vielä laskeutuminen Goraksheppiin.





Laskeutuminen kesti 1-2 tuntia. Laskeuduimme samaa reittiä mitä olimme tulleet. Olimme onnellisia ja tietoisia siitä, että tämä jäisi mieleemme loppuelämäksi. Jollekkin tämä on niin sanottu helppo nakki. Meille tämä oli mahtava kokemus. Kokemus joka tulisi jatkumaan vielä. Emme olleet ikinä käynyt patikoimassa suomen pikkunyppylöitä korkeammalla ja oikeastaan ne suomen korkeammatkin oli jäänyt käymättä. Lähdimme suoraan kokeilemaan jotain "vähän" isompaa. Huomenna edessä olisi se korkein kohta, Kalaphattar 5545m ! Ja lähtö tulisi olemaan klo.4.00 aamulla.



Tästä jatketaan tarinaa seuraavalla kerralla. Olethan huomannut, että voimaravinteet.fi verkkosivut ovat uudistuneet. Toimitus on ilmainen yli 69€ tilauksiin. Käy kurkkaamassa!

Minua voit seurata instagramissa nimellä
@ptniinanevalainen

-Niina-












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...