Everest bace camp trek, OSA 2

Jatkoa Everest bace camp trek, OSA 1

Sairastuttuani vietimme Namcessa muutaman päivän. Kunnollani ei ollut mitään asiaa lähteä ylöspäin. Joka ilta kun otin antibiootin, niin kunto otti harppauksen eteenpäin. Kun olo oli tarpeeksi hyvä  päätimme kokeilla pientä retkeä ylöspäin. Lähdimme nousemaan noin 1h verran. Jos nousu onnistuisi, voisimme jatkaa ylöspäin seuraavana päivänä, jos ei onnistuisi niin emme kerkeisi Bace camppiin ja Kalapatharin harjanteelle tämän matkan aikana, joten motivaationi parantumiseen oli todella kova. Tiesin, että täysin terveenä en seuraavia päiviä vaelluksesta tulisi viettämään, mutta pääasia oli että pääsisimme jatkaamaan matkaa niin, että yleiskuntoni olisi tarpeeksi hyvä. Päiväreissu ylöspäin onnistui, vaikkakin hyvin hiljaisella vauhdilla, jotta pulssi pysyi jokseenkin kohtuullisena nousun aikana. PPPP, pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Neljän peen sääntö ei pätenyt nousujen aikana ollenkaan. Jo pelkästään vessassa käynti ja vaatteiden pukeminen sai sykkeeni kohoamaan lukemille, joilla suoritan lähinnä kovatehoiset juoksulenkit kotisuomessa. Tiesimme, että seuraavat päivät nousisimme hitaasti ja pidempiä matkoja joita olimme suunnitelleet, koska aikataulumme piti kiriä kiinni, jotta pääsisimme tavoitteeseemme. Onneksi pääni on umpi luuta ja päädyimme jatkamaan matkaa. Kuumetta ei ollut ja särkylääkkeillä pahimmat olot pysyivät poissa. Olo oli kuitenkin 100 kertaa parempi kuin Namceen kävellessä, joten lippu oli korkealla ja maisemat vain paranivat mitä korkeamalle pääsimme. Edellispäivän lämpöinen suihkukin paransi kovasti mieltäni. Jokainen tsemppiviesti suomesta sai minut paremmalle tuulelle ja motivaatin pysymään huipussaan.

Namcessa lähdimme kohti Phunke Thengaa (3250m) Patikointi aika oli lyhyt 2h 40min. Ylösnousua, tasamaata ja lopuksi lasku vuoristosolaan. Matkalla näimme ensimmäisen silmäyksen Everestistä. Tisesimme, että seuraavana päivänä edessä olisi raskas päivä ja paljon nousua. Pidimme kahvihetken omassa rauhassa mahtavissa maisemissa, napsimme kuvia ja lepäsimme.

voimaravinteet.fi

Everest, jää kuvassa hiukan pilvien taakse

WC

Salapaikka, kultakatriina tauko

Phunke Thengasta matka jatkui Pangbocheen (3930m) Aamupan jälkeen, joka oli vakiintunut puuroksi ja proteiinijauheeksi (onneksi voimaravinteet.fi tuki matkaamme proteiinilisillä) jatkoimme matkaamme. Matkapäivä oli raskas. Olin saanut riesakseni uuden vaivan (virtsaputken tulehduksen) ja koko matka meni tapellessa vaivan kanssa. Voitte kuvitella miten kettumainen vaiva on tilanteessa kun vessoja ei ole ja jos on niin hyvällä tsäkällä löydyt pöntön tai posliinireijän johon pyllistät, mutta pahimmassa tapauksessa teet tarpeesi laudoista tehtyyn reikään (jota ei ole tyhjennetty ikinä) tai etsit jonkun kolon johon pääset piiloon isommilta turistimassoilta. Polut ovat n. 1-1,5m leveitä ja toisella puolella on pudotusta kymmeniä metrejä, ellei satoja ja toisella puolella on kallion seinä. Ei ole pusikkoja mihin pääset piiloon. Kävelykään ei tuntunut hirveän mukavalta ja itsehoitotuotteita, kuten karpalomehua ei sieltä kyllä löydy. Matka kesti n.5h. Ylösnousua oli paljon ja tulehdustilan takia sykkeet oli edelleen hyvin korkeat. Tässä vaiheessa Pete oli kärsinyt lähinnä lievästä päänsärystä, joka lähti särkylääkkeellä pois. Tästäkin matkasta selvisimme. Teimme päätöksen, että seuraavana aamuna kun pakkaamme tavarat, suuntaamme n.20min päähän lähimmälle lääkärille.

Lääkäri 3990m

Dingboche 4410m Lääkäri otti meidät vastaan peltisessä varastoa muistuttavassa rakennuksessa. Sisällä oli laveri ja paljon lääkkeitä. Lääkäri vaikutti pätevältä. Kyseli paljon, kuunteli keuhkot, mittasi kuumeen ja verenpaineen. Ja kun korkealla olemme niin tottakai leposyke ja happisaturaatio mitattiin myös. Kaikki oli hyvin. Keuhkotkin vaikuttivat parantuneen hyvin. Sain uudet antibiootit, voiteen ja erilaisia särkylääkkeitä varuille, jos ylempänä tulee jotain. Jatkoimme matkaa. Matka oli jyrkkää nousua. Everest läheni lähenemistään ja nyt olimme nähneet sen jo usempaan kertaan. Vauhtimme muistutti lähinnä etanaa. Kuvasimme paljon ja nautimme maisemista. Ihmiset jotka kiirehtivät ylös sydän kurkussa pamppaille, ohitettiin siinä vaiheessa kun he pitivät taukoja yrittäessään tasata pulssia. Meillä oli tasainen todella, todella hidas vauhti. Matka kesti jälleen n.5h. Dingbochessa meillä oli upea teetupa. Pehmeät patjat ja lämpimät viltit. Paikka oli juuri rakennettu ja siisti. Huoneessa oli myös kunnon ikkunat! Taisi olla jopa kaksin kertaiset. Se oli LUXUSTA! Täällä pidimme myös akklimasointipäivän. Pete sai myös pienimuotoisen flunssan. Teimme päiväreissun korkeammalle ja näimme myös kiipeilijöiden suosiman Island Peakin. Kävin toisen kerran suihkussa. Seuraava kerta olikin sitten Kathmandussa. Mitäpä turhaan siellä suihkussa ravata 2x kahdessa viikossa riittänee... Pesulaput toimivat suihkun korvikkeena. Suihku oli niin hieno asia. Pesin hiuksetkin kahteen kertaan, ihan vain sen takia, että voin tehdä niin. Vesi ei todellakaan tullut paineella, mutta suihku oli myös todella LUXUSTA!

Tässä vaiheessa matkaa olimme jo korkealla. Olimme onnellisia, koska olimme kaikista vaivoista huolimatta päässeet näin pitkälle.

Tämmöisiä portaita saatoimme nousta monta tuntia.

Jakki

Moni miettii miten kännykät toimii vuorilla. Monessa paikassa varsinkin alempana toimi Wifi yhteydet jokseenkin hyvin. Välilllä yhteydet olivat hitaita. Mitä korkeammalle noustiin, sitä huonommaksi yhteydet meni. Jossain vaiheessa Wifi yhteyksiä ei saanut vaan joutui ostamaan Everest Link kortin. Kortissa oli koodi jolla pääsit kirjautumaan verkkoon. Emme ostaneet yhteyttä jokapäivälle, koska kännykkä ei ollut meille vuorilla se juttu. Välillä ostimme yhteyden jotta päästiin jakamaan kuvia ja olemaan yhteydessä suomeen. Instagramiin päivittelin myös videoita aina kun saimme yhteyden pelaamaan.

Kartassa näkyy kuljettu matka Namce bazar - Dingboche. Tavoitteemmme ei ole enää kaukana!

Kirjoitan osan 3 taas mahdollisismman pian!

@ptniinanevalainen

-Niina-