Tunneasiat ovat ihmeellisiä

Olen viimeaikoina miettinyt paljon tulevaisuutta, ihmisiä minun elämässä. Positiivisia asioita ja yrittänyt löytää negatiivisista asioista jotain positiivista. Olen ihminen joka elää täysillä, niin hyvässä kuin pahassa. Jos tehdään töitä jonkun asian eteen, niin tehdään täysillä. Olen oppinut huippuhyväksi tunteiden piilottajaksi, jos palkintoja voisi tästä kategoriasta jakaa, niin kiiltävin mitali kuuluisi ehdottomasti minulle. Vuosien varrella olen vetänyt jumppia itkua pidätellen, maailman onnellisimpana, täynnä odotusta, niin hirveässä jännityksessä, että oksennusta ollaan pidätelty ja jopa hirveissä kivuissa. Mutta jotenkin aina olen onnistunut pääsemään kunnialla maaliin. Ja loppujen lopuksi kukaan ei ole edes huomannut tunnetilaani, jos en ole sitä ääneen sanonut. Olen onnistunut selviämään hymyn avulla. Vain läheisimmät tietävät, jos joku oikeasti minua painaa tai ne ihmiset joille olen halunnut kertoa. Mutta välillä huomaan kasaavani tunteita pääni sisälle, kun hampurilaisen kerroksia. On myös ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä miltä minusta tuntuu, mutta menevät usein pers edellä puuhun.

Onnellisuus on meille suomalaisille todella vaikea näyttää, koska silloin sinut leimataan ylimieliseksi tai kateellisuus pääsee valloilleen. Liian leveä hymy on huono asia. Olet tekopirteä. Ystävät ja läheiset, jotka ovat aidosti onnellisia sinun puolestasi on harvassa.

Minua ihmetyttää ihmiset, jotka sanovat "et sinä tiedä asiasta mitään, kun et ole kokenut" Mistä ihmiset tietävät mitä olen kokenut. Sosiaalisen median kautta, blogista ja instagramista? Ne elämän oikeat käännekohdat tuodaa harvoin esille sosiaalisessa mediassa. Ainakaan siinä mittakaavassa kun ne oikeasti koetaan.

Voin sanoa, että en ole täysin tunteideni vietävissä, mutta paljon asioita teen juurikin tunteella. Jos joku asia tuntuu hyvältä ja koen tekeväni oikein, teen sen. Silloin ei ole kyse rahasta. PT palveluita pidetään rikkaiden palveluna, mutta jos haluaisin rikastua ohjauksilla, niin helpoin tie olisi vaihtaa alaa. Voi huomata minun kesken keskustelun tuijottavani kuin tyhjää. Silloin mietin. Mietin vastausta tai sitä mitä henkilö ajaa sanomisillaan takaa. Mietin paljon asioita. Se ei aina ole hyvä asia, mutta työssäni se auttaa pitkälle. Syömisasiat ovat usein juurikin tunneasioita, joita on vaikea järjellä selittää. Koen pystyväni juuri näissä asioissa auttamaan asiakkaitani.

Jos minulla on jokin vahva tunne, se ei häviä hetkessä. Jos kyse on vihasta, niin peli saattaa olla menetetty lopullisesti. Viha on hyvin voimakas tunne. Se, että näytänkö sen mitä tunnen on eri asia. Kiitollisuus on yhtä vahva, jos joku on joskus minua auttanut, ja olen kokenut että se on ollut minulle suuri asia. Voi olla varma, että muistan sen aina. Vaikka se ei joka hetki näkyisi, se on takaraivossa. Onnellisuus on taas tunne, joka ilmaantuu hetkittäin. Hyvä treeni tekee onnelliseksi tai onnistumisen tunne. Jonkun ihmisen sanat tekevät onnelliseksi. Suuttumus ja ärtyneisyys ovat myös hetkittäisiä. Semmoiset tunteet ovat hyvin nopeasti ohi pyyhkäistyjä. Nämä tunteet voi johtua myös vain huonosta päivästä tai kuukautiskierrosta.

Välillä tunteet yllättävät itsenikin. Se on jännä asia. Jotkut pienet asiat voivat tehdä minut todella, todella iloiseksi ja onnelliseksi. Kun taas todella pieni asia saada minut nopeasti ärsyyntyneeksi. Välillä tunteet elävät ihan omassa mittakaavassaan. Tunteiden säätely on jokaisella ihmisellä omanlaisensa. Kaikkea ei näe naamasta. Minulla on asiakkaita jotka näyttävät päältäpäin onnellisilta, raha-asiat on kunnossa ja parisuhdekkin hyvä. Kuitenkin kun suhteemme on tarpeeksi pitkällä, huomaan että kaikki ei todellakaan ole ok. Ei ole epänormaalia, että tuon asiakkaalle paperia ja tapaamisemme menee miettiessämme tunnepuolen asioita ja sitä miten se vaikuttaa tavoitteeseen pääsemiseen. En kuitenkaan ole näissä asioissa mestari, joten joskus ohjaan asiakkaan eteenpäin. Ihmiselle joka tietää asiasta enemmän kuin minä.

Se miksi haluan kirjoittaa asiasta tänne, on se, että tämä on ollut aina päiväkirjani. Kun pohdin asioita tarpeeksi kauan, minulla tulee tunne, että haluan kirjoittaa jotakin. Niin kävi nytkin. Ehkä joku saa tästäkin asiasta kopin ja ymmärtää ajatusmaailmaani taas vähän pidemmälle. Oikeastaan tunne jolla tätä kirjoita, ei ole nimeä. En ole oikeastaan minkään tunteen vallassa. Haluan vain kirjoittaa. Ehkä kirjoitus sai jokseenkin harmaasävytteisen asun, mutta kaikki taitaa olla aika hyvin. Syksy on vahvasti mietteissäni ja kaikki mikä siihen liittyy jännittää kovastikkin. Tulossa on taas kaikkea kivaa ja moni asia on vielä auki. Tulevaisuus kertoo mitä kaikkea loppujenlopuksi vielä tapahtuukaan.

@ptniinanevalainen

-Niina-