Joskus muistan käyneeni terveystarkastuksissa vaa'alla. Ja muistan sen kerran kun lääkäri määräsi minut juomaan punaista maitoa ja syömään voita, koska taisin näyttää vähän rimppakintulta. Vaa'asta ei ole koskaan tehty isoa numeroa. Pullukat oli pullukoita ja laiheliinit laiheliineja. Ehkä asiat eivät jääneet mieleeni, koska en ollut oikeastaan mitenkään erikoinen, jotta kokooni olisi tarvinnut puuttua sen kummemmin.
Olen aina ollut sinut itseni kanssa, minusta on ihan ok, mennä ulos ilman hirveää kerrosta meikkiä ja oikeastaan harvoin minua hirveän meikattuna näkeekään. Tunnen itseni itsekseni ilman meikki paljoutta. Meikki on kuin maski, joka vedetään päälle piilotellakseen jotain. Vaikka sitten sitä hehkuvan punaista finniä tai mustia silmänalusia. Joskus on kiva näyttää kauniilta ja silloin panostan enemmän, mutta oikeastaan minulle riittää terveen ja siistin näköinen olemus. Vähän jotain meikkivoidetta ja ripsarit ja olen valmis! Mielestäni huoliteltu nainen ei ole botoksilla täytetty nukke. Vaan itsestään huoltapitävä, aidon näköinen nainen.
Hyvä itsetunto rakentuu mielestäni samalla tavalla kuin hyvä peruskunto. Se lähdetään rakentamaan ruohonjuuritasolta. Kuitenkin vamma voi pilata kehittymisen. Jos olet aina saanut kuulla olevasi jotakin, alat itsekkin uskoa siihen. Jos kuulet kokoajan olevasi lihava, niin sinä alat uskomaan siihen vaikka olisitkin normaalipainoinen. Jos kuulet samaa asiaa jo lapsesta, sinut pakotetaan käymään vaaka tarkastuksissa jo ala-asteella. Sinulle tehdään erityisruokavalioita ja päivitellään miksi paino ei tipu. Tämä ajatusmaailma kasvaa mukana koko aikuisiän. Onko silloin paras tapa alkaa vahtimaan lisää painoa ja syömistä, vai pitäisikö hankkia ammattiapua psykologilta? Ei ole väärin myöntää ettei yksin pysty johonkin, vaan tarvitsee apua.
Valmentajana olen kädetön, jos henkisellä puolella on niin paljon työstettävää, ettei henkilö pysty niitä ilman terapeuttia käsittelemään. Olen usein työssäni terapeutti, parisuhdeneuvoja, tietokirja ja roskakori eli kuulen paljon ja yritän auttaa, mutta jossain vaiheessa minun on aika ohjata oikealle osaajalle ja monelle se on terapeutti. Ei ravintoterapeutti vaan ihminen joka osaa auttaa jo lapsena syntyneitä ajatuksia omasta hyvinvoinnista ja ulkonäöstä.
Jos jo nuoruudessaan on joutunut kamppailemaan erilaisten ulkonäkö ongelmien kanssa. On vaikeaa ottaa askelta aikuisuuteen. Joskus haavat eivät ole isoja, jolloin asioista pääsee yli. Samalla tavalla kuin peruskunto paranee, niin itsetunto rakentuu pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa voi huomata ettei se vatsamakkara ole enää isoin asia elämässä. Aktiivinen elämä pitää kunnossa ja huolehtii kyllä liiallisesta ylipainosta, kun syödään perusterveellistä kotiruokaa.
Nuorelle naiselle kasvaa latio ja rinnat, se voi olla yksi asia mikä ahdistaa. Vanhat vaatteet eivät enää mahdukkaan päälle ja kaikki tuntuu kiristävän. Menkat on jotain outoa ja ehkä hiukan hävettääkin. Naiseuteen kasvaminen ei varsinkaan naisilla ole aina ihan helppoa. On hyvä pohtia omaa kasvamistaan ja itsetuntoaan. Asiaa kannattaa pohtia myös aikuisena. Varsinkin nuoren tytön äitinä. Mitä olet kokenut aikaisemmin vaikuttaa sinun elämään tälläkin hetkellä.
Teksti perustuu omiin kokemuksiin ja asiakkaiden kokemuksiin itsetunnosta. Vaihdan paljon ajatuksia ja mielipiteitä asiasta eri ihmisten kanssa. Työssäni nuorten parissa kohtasin paljon ulkonäköön liittyviä asioita. Miten saan sen puettua sanoiksi on vaikeinta. Nuoren elämä voi olla aikuisen silmistä jopa huvittavaa, mutta nuori voi painia ihan oikeiden ongelmien parissa, joka koskettaa koko loppuelämää! Älä tyrmää nuoren ajatuksia, ota ne tosissaan kun niistä puhutaan. Älä vähättele tai neuvo urheilemaan. Vaan KUUNTELE! Sinä rakennat nuoren tulevaisuuden.
-Niina-
@ptniinanevalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti