Krabilla mietimme, että millä ihmeellä pääsisimme käteveimmin phukettiin. Meillä oli tarkka aikataulu Phuketissa, jotta kerkeäisimme pikaveneeseen joka kuljettaisi meidät läheiselle saarella nimeltää Coral Island. Saari kuuluu osaksi Phukettia. Saarelle ei pääse laskuveden aikaan, jonka takia jouduimme hiukan miettimään kuljetuksia. Päädyimme ottamaan yksityisen Minivan kyydin. Kyselimme Krabilla kojuista hintoja. Edellisenä päivänä ennen lähtöä löysimme budjettiimme ja aikatauluihin sopivan kyydin.
 |
| Matka rannikkoa pitkin phukettiin ja sieltä pikaveneellä saarelle. |
Auto tulisi noutamaan meidät hotelliltamme aamusta. Pakkasimme jälleen rinkkamme ja hyvästelimme hotellin. Auto tuli sovitusti, mutta ihmettelimme, että minne Minivanimme oli joutunut. Kyyti oli tavallinen henkilöauto ja kuski puhui huonoa Englantia. Saimme kuitenkin selvyyden että meidät kuljetettaisiin Krabi Townin paikalliselle bussiasemalle. Tässä vaihessa kysymyskerkki nousi pääkoppamme ylle. Mutta autossa asiaan emme saaneet selvyyttä, joten oli paras vain mennä bussiasemalle selvittämään asia. Henkilöauton kuljettaja selvitti asiaa bussiasemalla ja me odottelimme tietoa kyydistä. Jossain vaiheessa kuski sanoi, että lähtee nyt, mutta kohta joku tulee kertomaan matkastamme enemmän. Ja niin tulikin! Tunnin odottelun jälkeen matkamme jatkuisi paikallisbussilla, koska minivanimme oli hajonnut. Homma haiskahti pahasti. Maksoimme siis paikallisbussikyydistä triplahinnan. No, budjettimme ei tähän kaatunut, mutta suurin huolenaiheemme olikin pikaveneeseen kerkeäminen. Paikallisbussi osoittautui kivaksi matkustus tavaksi. Penkit makuuasentoon ja kuulokkeet korviin. Ilmainen Wifi takasi matkan ajaksi tekemistä. Mieheni nukahti jossain vaiheessa. Kuuntelin musiikkia kun bussi alkoi hidastamaan vauhtia ja kaartoi tarkastusasemalle. Passport!!! Autoon nousi tarkastajat. Onko tämä lapsenne kysyi virkailija ja mieheni säpsähti vieressä. Yes!?! Koira tutki auton ja yhdellä ei tainnut olla papereita matkassa. Tämän selvitettyä, pääsimme jatkamaa matkaa. Aikaa oli kulunut jo niin paljon, että aloimme miettimään jo yöpymistä Phuketin rannikolla, koska todennäköisesti myöhästyisimme pikaveneestä. Seurailin matkan etenemistä vähän väliä navin kautta. 25 min ennen veneen lähtöä saavuimme päätepysäkille, josta olisi vielä n.20min matka satamaan taxilla. Rinkat selkään ja juoksu taxiin! Sanoimme kuskille, että nyt on kiire ja kuinka ollakkaan olimme satamassa ajoissa! 10min jäi vielä aikaa. Huh huh!
Kaiken hässäkän keskellä, kerkesimme horasta vielä kahvit ja jäätelöt. Samalla seurailimme merta, joka näytti olevan hyvin vilkkaalla päällä. Päivä oli ollut jo valmiiksi jännä. Nyt jännitystä lisäsi venettä päin hakkaavat aallot. Tottakai istuimme veneen keulassa. Pelastusliivit päälle ja huuto tytölle "Nyt puristat laidasta kunnolla! Oikeesti kunnolla!" Taisimme kaikki puristaa rystyset valkoisena kaiteesta (minä kaiteesta ja tytöstä.) Hanuri nousi penkistä välillä 50cm. Onneksi matkassamme oleva Go pro kamera ikuisti tämänkin hetken. Oli kuulemma yhtä hauskaa kun lintsin laitteessa. Matka veneellä kesti n.20min. Tämän jälkeen kätenikin ilmoitti, että lihakset olivat työskennelleen ennemän, kuin viimeiseen kahteen kuukauteen. Taas upposi särkylääkettä. Se oli jännää, kun kyse on oman tyttären turvaamisesta, kipu hävisi, totta kai tunsin käteen kohdistuvan paineen, mutta kivusta huolimatta jaksoin puristaa kaidetta ja tyttöä, jopa ehkä kovempaa kun tarve olisi ollut. Mutta ikinä ei voi olla liian varovainen.
 |
| Myrskyllä saapuville laituri oli pienehkö haaste. |
Perillä odottikin todella upea saari! Maalle päästäksemme kävelimme bonttooneista rakennettua laituria pitkin aaltojen heiluttaessa laituria. Onneksi tavaroista huolehti henkilökunta.
Olimme maksaneet perhehuoneesta hiukka extraa, jotta tyttö saisi saarella oman huoneen. Huone oli viidakon laidassa, jonne kuljimme uima-altaan ohi. Tiellä vilisi punaisia "tuhatjalkaisia" metrin matkalla ainakin kolme. Huone oli siisti, mutta meri-ilmasto oli tehnyt tehtävänsä. Täältä oli päästävä pois! Pelastautumisvaistoni heräsi henkiin ja tutkin jokaisen nurkan ja kolon. Huonetta ei kuulemma enää tänään pystynyt vaihtamaan, mutta aamulla se varmasti onnistuisi. Edessä oli sitten mielenkiitoinen yö! Nukuimme kaikki loppujen lopuksi melkein päällekkäin, koska mielikuvitus minulla ja tyttärellä on aina ollut omaa luokkaansa. Jostain kolosta varmasti tulisi vähintään anacondan kokoinen eläin sänkyymme. Yöllä erehdyin menemään vessan (tottakai, oli valot päällä vessassa). TORAKKA! Yöunet jäi siihen. En nyt koe olevani mitenkään herkkä tai sitä "kiljuvaa nais-sorttia", mutta nyt kyllä torakka kruunasi tämän. Ilmoitin, että jos huoneen vaihto ei heti aamulla onnistu. Me pakkaisimme tavarat ja postuisimme saarelta.
Aamu valkeni! Paratiisi, jopa unisilla silmilläni tajusin miten hinossa paikassa olimme! Aamupala rauhoitti vähän mieltäni, vaikka senkään laadulta en enää hirveästi odottanut. Sain kuitenkin kahvin ja munakkaan, joten olin ihan tyytyväinen. Saimme uuden huoneen! Rannasta! Huone oli siisti ja peruskorjattu. Ihan toista luokkaa kun viidakon tuntumassa ollut perhehuone.
Noin klo.9.00 alkoi saarelle pikkuhiljaa tulemaan turisteja. He valtasivat rannan toisen pään ja joku eksyi välillä kuvailemaan itseään hotellin rannalle. Hotelli piti kuitenkin hyvin huolen omistaan. Saarella meni sähköt jokapäivä noin 12-16 ajaksi. Wifi ei toiminut, eikä vedenkeittimet tai valot. Ensimmäisenä päivänä tämä ihmetytti mutta seuraavana päivänä tähän osattiin jo varautua. Sillä kuulemma vähennettiin sähkökuormitusta saarella.
Laskuveden aikaan rannalta paljastui mahtavia meren ihmeellisyyksiä. Snorklasimme ja kävelimme paljon rannalla. Ihastelimme sitä kaikkea. Uskomatonta, olimme toteuttamassa unelmaamme!
Turistit lähtivät iltapäivän aikana ja koko ranta oli taas hoteelin asukkaiden. Söimme kunnolla, lepäsimme, juttelimme ja ennen kaikkea nautimme.
 |
| Nämä tuli tarpeeseen! |
Saarella kaikki oli vähän kalliimpaa kuin rannikolla. Tämän olimme jo tiedostaneet matkaa varatessa, joten ylläreitä ei tullut. Muutama sadekuuro osui näihin neljään päivään ja jopa yksi kunnon myräkkä. Hotellin aulan lattiat tulvi. Kuitenkin saimme osaksemme jälleen aurinkoa tarpeeksi.
Neljän päivän jälkeen oli aika matkata Phukettiin. Venematka oli takaisin päin rauhallisempi ja nyt pystyi hiukan nauttimaan maisemista. Majoituimme Patongille. Hotelli oli Baumanburi. Hotelli oli hyvä. Henkilökunta oli avuliasta. Huonettamme vastapäätä sattui kuitenkin olemaan Hard Rock Cafe. Yöllä kirosimme koko puljun alimpaan mustaan aukkoon. Apteekista sai korvatulppia, mutta jopa niiden käyttö ei auttanut otsasuoneni pullistumista. Taas ilmoitin vaihtavani hotellia jos nukkuminen ei onnistu. Kaksi yötä kärvisteltyämme saimme uuden huoneen. Hotellin sisähipan puolelta. Otsasuoneni lopetti pullistelun ja voimme taas jatkaa lomasta virkeänä nauttimista. Saimme myös ilmaiset aamupalat hotellin puolesta korvaukseksi. Hotellin henkilökunta taisi ajatella, "Toi nainen pysyy ruoalla tyytyväisenä."
 |
| Huoneen ikkunasta |
 |
| Eka hotelli jossa oli OIKEASTI kuntosali |
 |
| MUTTA varustustaso oli alkeellinen ja laitteet rikki |
 |
| Osteskeskuksen vesi/valo Show |
Patong oli meille pettymys kaiken kokemamme jälkeen. Hinnat nousivat paljon muihin paikkoihin verrattaessa. Taxia pyöritti mafia, jolle emme halunneet maksaa. Kauppiaat olivat yhtä sikoja kuin Krabilla. Opimme itsestämme sen ettemme enää haikaile tulevilla matkoilla turistirysiin. Rannalla oli parasailing yrittäjiä ja muita huutelijoita. Tuolit maksullisia ja täynnä. Tämä oli niin erilainen paikka kuin muut. Vaihtoehtona olisi ollut päiväretket lähimaastoon, mutta kiinnostus paikkaa kohtaa oli nolla, jonka takia päätimme ottaa nämä päivät rennosti hotellilla. Hotellilla oli kiva uima-allas alue. Iltaisin haimme torilta ruoat ja sushia söin aina kun löysimme vakkari sushi myyjämme. Phuketin matkastamme kirjoittelin facebookkiin jotakin hintatasosta ja omasta kokemuksestamme. Huomasin että paikka nostaa monet puolustuskannalle.
 |
| Kojujen pystytystä |
"Phuket on muutakin kuin Patong", "Hintataso on sama kuin muuallakin" ja "Jos olette tuota mieltä, niin ette osaa matkustaa". Oli miten oli, niin mielipiteeni ei paikasta muutu. Kaikille löytyy varmasti oma kohde josta tykkää. Phuket (Patong) ei ollut meidän paikkamme. Ehkä uskallaudumme kokeilemaan jotain muuta Phuketin kohdetta vielä, kunhan pettymys unohtuu. Onneksi odotimme jo sauraavaa siirtoa joka menisi Bangkokin kautta Pattayalle!
Seuraavassa osassa seikkailu Pattayalle ja paluumatka suomeen!
@PTniinanevalainen
-Niina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti