Uskotko unelmiin?

Elämä kuljettaa joskus kovaa eteenpäin ja unohdat omat tarpeesi. Pidät ehkä huonommin huolta itsestäsi ja keskityt muuhun. Ruuhkavuosien aikaan usein unohtaa helposti itsensä. Tai jos muistaa, niin omat tarpeet työntää taka-alalle. Sen jälkeen kun ruuhkavuodet ovat ohi ja huomaa, että taas olisikin aikaa itselleen, voi olla  että kaikki tuntuu jotenkin vaikealta.

Sama voi olla jos sinulla on jokin sairaus, ja kun akuutein vaihe on ohi ja haluaisit taas panostaa itseesi, et löydä otetta. Kaikki olisi melkein tarjottimella, mutta kuitenkin sinun saavuttamattomissa.

Olen joskus ennenkin kirjoittanut siitä, että pitää olla valmis luopumaan jostakin, jotta uudet tuulet pääsevät puhaltamaan. Usein se on vanhoista tavoista tai ajatuksista luopumista. Tämä on se hankalin vaihe. Joku saattaa pitää kiinni kynsin ja hampain vanhoista tavoista.

 "Kahvipulla on AINA pakko saada" 

"Inhoan kuntosalia" 

" En ikinä saa rahoja kasaan"

Usein unelmat ja tavoitteet kulkevat jokseenkin käsikädessä. Jotta voit saavuttaa jotain, sinun pitää ehkä päästä johonkin tavoitteeseen. Se voi olla rahallinen tavoite, esimerkiksi lomamatkan budjetin kerääminen tai kuntoon liittyvä tavoite. Tiputtaa painoa, jotta pystyy juoksemaan 10km. Unelma voi olla päästä lomamatkalle tai juosta edes kerran elämässään se 10km. Alkoholistille voi olla unelma päästä eroon alkoholista ja sokerikoukussa elävälle päästä eroon sokerista.

Minä unelmoin suuresti. Haluan asettaa unelmat korkealle, jotta joudun tekemään töitä unelmien eteen. En halua mitään tarjottimella tai suoraan suuhun ojennettuna. Valmiit asiat voivat tuntua hyvältä, mutta tunnen niin paljon enemmän kun olen itse rakentanut portaat päästäkseni käsiksi unelmaani. Onneksi peruskuntoa kukaan muu ei voi rakentaa puolestasi ja joudun sen itse tekemään. Menetän mielenkiinnon hyvin nopeasti, jos kaikki on liian yksinkertaista. Arvostus elämää, asioita ja ihmisiä kohtaan häviää, jos kaikki on liian helppoa. Pitää käydä kuopassa, jotta kiipeäminen ylemmäs taas tuntuu hyvältä.

Minä uskon unelmiin. Haluan uskoa. Haluan toteuttaa unelmia! Rakastan sitä kun joku kehuu mitä kaikkea hienoa taas lähden tekemään, mutta samalla epävarmuus aina kaivertaa itseäni ja ennen kun unelma on toteutettu en voi pitää sitä itsestäänselvyytenä. Tunnen todellakin epävarmuutta. Joskus epäilen itseäni suuresti. Mikään ei ole itsestään selvää tässä elämässä. Ei kävely, uiminen, terveys tai edes veden juonti. Aina kun astun kameran eteen, vedän vatsan sisään. Ainakun aloitan uuden ryhmän kanssa minua jännittää. Aina kun puhun asioista jotka ovat yksityisiä, puhun varovasti, jotta en paljasta yksityiselämästäni liikaa. Mutta vaikka pelkään, olen epävarma ja usko meinaa loppua, jotenkin aina kerään itseni ja kävelen selkä suorassa. Huonot kokemukset kasvattaa ja vielä huonommat kovettaa.

Kuulen usein, että helppohan sun on ja sulla on niin hyvä kunto, että kyllä sinä pystyt. Mitäpä jos en aina pysty? Kyllä puolmarathonikin vaatii harjoittelua SaliMakelta. Mutta jos päätän sen juosta, niin siihen treenataan ja se vedään läpi! Niin ne unelmatkin toteutuu.

Varasin kutakuinkin kaksi vuotta sitten Thaimaan matkan. Olin ollut peurakolarissa ja sillä hetkellä tuntui siltä että nyt on aika toteuttaa yksi unelma. Minulla ei ollut hajuakaan millä ihmeellä matka kustannettaisiin tai miten mieheni saisi töistä vapaata. Juuri ennen matkaa joudun vielä leikkaukseen.  Kaikki kuitenkin järjestyi ja viime kesänä yksi unelma toteutui! Siitä matkasta olen edelleen onnellinen ja se antaa edelleen voimaa, kun sitä ajattelee.

Jos tänään ei ole rahaa, niin on monta vaihtoehtoa saada rahaa, mutta se on eriasia mihin itse pystyy sillähetkellä. Mikä on tukiverkosto ja mistä pyytää apua. Ei kaikki ole mustavalkoista, vaikka niin helpolta saankin sen kuulostamaan. Pointti on kuitenkin se ettei pidä luovuttaa! Jos käy kuopassa, niin aina on aukko ylhäällä, niin kauan kuin kukaan ei hautaa sinua elävältä.

Sellaisia mietteitä tänään <3

-Niina-

@ptniinanevalainen