sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Koska on rantakunnossa?

Tänä vuonna todella moni on puhunut minulle siitä ettei ole rantakunnossa. Olen myös kuullut, että jotkut eivät pysty pukeutumaan uimapukuun tai bikineihin sen takia, koska häpee itseään. Tämä on todella kurjaa kuunneltavaa ja toisaalta ymmärrän asian, mutta toisaalta en haluaisi ymmärtää.


Oman vartalon häpeäminen on yleisempää kuin moni tietääkään. Työssäni kuitenkin törmään tähän melkein päivittäin. Jo painoindeksi 20 omaavat puhuvat häpeästä ja siitä ettei uskalla mennä rannalle. Eli kyse ei välttämättä ole painosta vaan omasta kehon kuvasta. Ison painoindeksin omaava voi olla upea ja muodokas, mutta se vaatii sen, että osaa kantaa oman kehonsa ryhdikkäästi, eikä kulje pääkumarassa. Pahinta on se kun yritetään mahtua koon 34 uimapukuun vaikka olisit kokoa 40. Kukaan ei tule katsomaan kokolappuasi. Katso mielummin uima-asu joka ei purista tai kiristä ja tuntuu päällä mukavalta. Rannalla näkee vaikka minkä muotoista ihmistä, joten rohkeasti mukaan!

Omaa kehonkuvaa ei noin vain muuteta. Se on uisen pitkän ajan muutos ja voi tarvita prosessiin mukaan ammattilaisen. Ei PT:tä vaan henkisen puolen asiantuntijaa. Onneksi tiedän monta jotka ovat hakeneet apua ja saaneet sitä. Näin proseessi on päässyt käynnistymään.

Minä olen rantakunnossa ympäri vuoden. En halua ajatella, että rantakunto on kiinni vaa'asta. Me kaikki ihmiset olemme eri kokoisia ja eri näköisiä. Toiset tykkää pienemmästä ja toiset isommasta. Joten ihmettelen sitä, mikä oikeasti määrää rantakunnon?

Tässä vähän harvinaislaatuisempi kuva. En ole hirveästi matkani varrelta näitä aamukunto kuvia jakanut. Tämäkään ei ole se ihan just ennen kisoja otettu kuva, mutta lähellä kisoja. Kuva näyttää jotenkin hyvin masentavalta. Vatsalihakset näkyy kyllä. Kuva suurentaa vielä kuntoani. Todellisuudessa olin hyvin pikkuruinen ja vaatteet roikkui päällä. 
Vaikka tekisi massiivisen painonpudotuksen, löytyy omasta kropasta aina huomautettavaa. Itse löysin rasvaa omasta kropastani vaikka rasvaprosentti oli 13 luokkaa. Näin jälkeenpäin asiahan on aivan naurettava. Ja ymmärrän hyvin, miksi mieheni ei juuri jaksanut kuunnella rasvaongelmaani. Nyt olen noin 20-25% rasvoissa (tämä on arvio) ja ihan tyytyväinen. Rasvaa on, mutta niin kuuluukin. En haluaisi sinne 13% ravoihin, koska mieleltäni olin hyvin väsynyt. En olisi pystynyt pitämään sitä kuntoa yllä, eikä se olisi ollut terveellistä. Alhainen rasvaprosentti kuuluu kuitenkin fitness lajien luonteeseen ja oikeasti, minusta olisi pitänyt tiputtaa vielä muutama prosentti rasvaa. Näin normaalielämässä, minulla ei ole mitään hinkua olla pienissä rasvoissa.

Jos aina vertaat itseäsi johonkin, et voi koskaan olla tyytyväinen. Tyytyväisyys tulee mielestäni siitä, että teet asioita mistä nautit! Minä nautin urheilusta ja energisestä olosta. Saan sitä luonnosta ja ympärilläni olevista ihmisistä. Saan energiaa työstäni ja unelmistani. Minä tarvitsen porkkanan, jotta jaksan arkeni eteenpäin. Minulla pitää siis olla tavoite. Se on unelmani! Vaaka´ei voi tehdä onnelliseksi. Voi tehdä ehkä hetken, mutta pitkälle se ei kanna. Joten jos aina kun nouset vaa`alle tunnet pettyneesi. Heitä se vaaka nurkkaan ja keskity onnellisempaan elämään. Pidä itsestäsi huolta, se näkyy myös ulospäin.

@ptniinanevalainen
-Niina-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Matkailua luonnossa -Juustopolku

Luonto on aina ollut minulle tärkeä. Jo talvella aloin suunnittelemaan tulevia patikointireissujamme lähiympäristöön. Luonnosta haen rau...