maanantai 14. toukokuuta 2018

Matkailua luonnossa -Juustopolku


Luonto on aina ollut minulle tärkeä. Jo talvella aloin suunnittelemaan tulevia patikointireissujamme lähiympäristöön. Luonnosta haen rauhaa ja sitä, ettei joka kilometrin kohdalla tule vastaan ihmisiä. Nuuksio ja Sipoonkorpi onkin liian kovia menomestoja meidän makuumme, jonka takia kevään ensimmäinen reissu valittiin tarkoin. Sipoonkorvessa ja Nuuksiossa voimme käväistä sitten kun kahdestaan olo ei ole se juttu. Toki eteläsuomessa on muitakin hienoja metsiä ja luontopolkuja ja useissa paikoissa olemmekin jo käyneet vuosien varrella. Nyt kuitenkin suuntasimme hiukan tuntemattomammalle paikalle Vierumäen lähelle, josta aloitimme patkoinnin kohti Heinolaa.



Juustopolku alkaa vuolenkosken koululta (tai me kuljimme reitin näin päin) ja päättyy Heinolaan, Tamppilahdenkadulle. Reitille tulee pituutta 17.2km joka meillä oli tarkoitus kävellä edes- takaisin.


Kevät on kaikin puolin kivaa retkeilyaikaa. Ei ole juurikaan hyttysiä, luonto herää pikkuhiljaa henkiin ja oma fiilis on ihan katossa, kun aurinko alkaa taas paistamaan. Oikeastaan ainut huonopuoli on se, että yöllä lämpötila voi laskea paljonkin alle 10 asteen, jonka takia varustus täytyy olla kunnossa. Meitä lähti matkaan minä, mies ja mäyräkoiramme Safka. Emmehän tajunneet, että mukavuuden haluinen koiramme saattaa jäätyä yöllä ja saimmekin lämmittää sitä ja itseämme makuupusseissa. Itse varasinkin parhaimman makuupussimme ja nukuinkin suhteellisen hyvin, pää pussin sisällä.


Lähdimme sillä asenteella ettei ole mihinkään kiire ja olihan meillä reilusti rinkoissa painoa mukana. Kannoimme juomat, trangiat, teltat ja ruoat mukanamme. Ja kun minä lähden matkalle, niin minullahan on tunnetusti ruokaa mukana. Oi ihana kävellä kun vastaan tuli vain yksi ainut pariskunta ja he osasivatkin hiukan varoitella meitä hakkuualueesta, joka oli hiukan vaikeampi kulkuista.

Maasto oli vaihtelevaa. Välillä näkymä oli kuin satumetsästä, pehmeineen mättäineen ja välillä elokuvista, jossa kaadetaan eläimien kotimetsät maantasalle. Välillä kävelimme metsäautotietä pitkin ja välillä todella tiheässä metsässä.


Noi 2km ennen ensimmäistä levähdyspaikkaamme, mieheni rasitusvamma joka sai alkunsa City Survaiverssissa alkoi vaivata, joten teimme päätöksen jäädä nuotiopaikalle yöksi. Juuri ennen nuotiopaikkaa koira yritti vetää vasemmalle kokoajan ja tajusimme heti, että nyt on koira saanut jäljen jostain. Vähän matkaa eteenpäin mentäessä noin 20m metrin päässä seisoi upea täysikasvuinen naaras hirvi. Koira murisi ja haukkui hirven tiehensä. Olemme hyvin ylpeitä pienestä villipedostamme. Taisi myös koiran ego nousta tällä reissulla kohti kattoa. Kuvaa emme valitettavasti saaneet. Hirvi luonnossa, suoraan kasvojen edessä on upea näky.



 Löysimme upean paikan teltallemme metsässä, järven rannalla. Söimme iltapalan ja suuntasimmekin telttaan ajoissa. Yö oli jo hyvin valoisa. Taskulamppua ei tarvinnut koko reissulla. Söimme aamupalan rauhassa, pakkasimme teltat ja tavarat ja lähdimmekin takaisin. Patikoimme noin 22km reissun aikana.



Juustopolulle pääsee myös Vierumäeltä ja tosiaan reitin voi kulkea myös Heinolan suunnasta. Lisätietoja paikasta löytyy TÄÄLTÄ

Suosittelen kaikkia etsimään itselleen oman liikuntamuodon josta pitää ja joka toimii myös stressin poistajana. Mikä onkaa hienompaa kun lyödä sosiaalinen media kiinni ja nauttia oikeasta hetkestä, ilman filtteriä. Vaikka päivitin my storyyn muutaman videon matkan varrelta, voin sanoa, että muuten sosiaalinen media ja sähköposti pysyi matkan visusti kiinni.

Nyt suunnittelemaan seuraavaa reissua. Nyt kuitenkin tehdään taas hetki töitä täysillä!

@ptniinanevalainen
-Niina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Matkailua luonnossa -Juustopolku

Luonto on aina ollut minulle tärkeä. Jo talvella aloin suunnittelemaan tulevia patikointireissujamme lähiympäristöön. Luonnosta haen rau...