lauantai 5. toukokuuta 2018

City Survivors

Lähdimme kilpailuun ilman harjoittelua ja kainalosauvoilla könkkääminen muutama viikko sitten, ei yhtään auttanut valmistautumisessa. Minua on kiusannut jonkin aikaa jalkojen erilaiset kiputilat. Ensimmäiseksi meni nivelsiteet sulkapallossa ja sen jälkeen sain rasitusvamman toiseen jalkaan. Näiden takia juokseminen ja muu jalkatreenaaminen on jäänyt vähemmälle. Mieheni, jonka kanssa kilpailuun lähdettiin oli juossut kuukausi sitten muutaman kerran. Siinäpä meidän valmistautumiset kilpailuun. Niimpä jouduimme turvautumaan lepo-ruoka valmistautumiseen.

Tämän kaltaisia oli miettimistehtävät

Vinkkipuhelu
Kilpailuhan oli Amazing race tyylinen kilpailu. Jossa ratkotaan tehtäviä ja edetään tehtävärastilta seuraavalle. Rastit olivat miettimistehtäviä melkein kaikki. Oikeastaan vain muutama rasti oli hieman fyysistä kuntoa vaativia. Nämä rastit olivat kerrostalossa portaat ylös- alas ja hiekkasäkin kantaminen 4 kertaa mäenpäälle. Muutama puinen este ylitettiin kisan alkuvaiheilla ja lopussa muutama seinä. Tottakai juoksua tuli kisan aikana paljon ja sykemittarinikin näytti kisan päätyttyä 15.5 km. Olin kuitenkin ajatellut, että kisassa olisi enemmän fyysisiä tehtäviä. Tämä oli komannen rastin jälkeen jo selvää, että kilpailu oli lähinnä istumista ja miettimistä. Minun tapaisella elohiirellä meinasi hiukan mennä jo hermot, mutta onneksi olin varustautunut suklaapatukalla, joka tasasi hieman verensokereitani kahden tunnin kohdalla. Kivaa vaihtelua toi mukaan muutama palikkatesti, jotka olivatkin kisan helpoimmat, fyysisiä rasteja lukuunottamatta.


Aikaa vei siis kilpailussa istuminen ja aivotyö. Mahdollisuus oli aina soittaa vinkkipuhelimeen ja näin teimmekin muutaman kerran. Jotkut rastit menivät, niin yli hilseen. Huomasimme, että moni kaivoikin heti pisteelle pääsyään puhelimen esille ja näin ollen helpottivat omaa matkaansa heti pisteelle päästyään. Me pyrimme aina ratkaisemaan tehtävän, vaikka aina menikin aikaa hiukan enemmän. Mieheni helsinki tietous oli ihan mahtavaa, seuraava määränpää selvisi usein nopeasti, jopa ilman googlea.  Teimme myös elämämme parhaat juoksut edetessämme rastilta seuraavalle.


Viimeisellä 200 metrillä nestehukka meinasi vähän ottaa vallan. Ainoalla fyysistä kuntoa enemmän vaativalla rastilla ei ollut vesipistettä eli juoksimme hiekkasäkki niskassa mäenpäälle muutamaan otteeseen ja tämän jälkeen loppukiri alkoi. Pohkeeni kramppasi aika pahasti ja jalat meinasivat lähteä juostessa alta, mutta hammasta purren mentiin loppuun asti.


Pussi painoi kuulemma 10-15kg
Mitkä fiilikset jäivät kisasta? Lähtö oli porrastettu hyvin, ruuhkaa ei päässyt lähdössä syntymään. Jossakin pisteissä oli enemmänkin ruuhkaa. Ja odottelu kilpailussa rassaa kovasti mieltäni. Pisteillä oli kuitenkin hyvän tuulinen palvelu ja homma toimi suhteellisen hyvin. Järjestäjät olivat nähneet vaivaa ja sen huomasi kyllä. Ainahan on jotain valittamista tai korjattavaa, näin kilpailijan näkökulmasta. Älynystyröitä rassattiin ehkä liikaakin erilaisten sana- ja kirjaintehtävissä. Enemmän olisin toivonut fyysisiä tehtäviä tai jotain muuta kuin pelkkää istumista ja paperin ja kynän kanssa miettimistä. Muutoin ihan hauska kilpailu. Nyt seuraavana päivänä ei kuitenkaan tullut fiilis, että on pakko päästä uudestaan. Ehkä mieli muuttuu.




Loppuillasta palauteltiin hyvän ruoan ja paljun merkeissä. Tänään havaittavissa pientä jumitusta kropassa. Tämä oli odotettavissa, huippuhyvän valmistautumisemme johdosta. Seuraava onkin sitten naisten kymppi. Jospa siihen mennessä pystyisi ottamaan hölkkää edes muutaman kilometrin ja näin ollen valmistautuminen parantusi 100%.


@ptniinanevalainen
-Niina-










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Aikuisten kiusaaminen

Sain idean tähän aiheeseen radioosta. En edes muista mistä kanavasta oli kyse, mutta asia on mielestäni hyvinkin tärkeä. Moni kokee kiusaami...