maanantai 23. huhtikuuta 2018

Omat voimavarat

Todella moni puhuu aina omasta jaksamisestaan ja siitä kuinka väsyneitä ovat. Työt vie kaiken energian, samoin lapset ja perhe-elämä. Kuitenkaan ei olla valmiita tekemään mitään tilanteen eteen, vaan jäädään odottamaan varmaankin elämässä tapahtuvaa ihmettä. Nämä ihmiset ovat todella raskaita. En väitä, ettei jokaisella ole joskus raskaampia kausia, mutta tiedätte varmaan sen ystävän joka valittaa AINA jostakin kun näette. Mikään asia ei ole koskaan hyvin. Jos ei muuta keksitä, niin aina voi ainakin raha-asioista vähän valittaa. Painon kertymistäkin voi aina vähän valittaa ja omaa terveyttä. Samalla kun vedetään kermamunkkia naamariin. Ja oikeastaan, jos laihtumistakin olisi havaittavissa ja elämä alkaisi pikkuhiljaa menevän parempaan suuntaan, niin siitäkin voi valittaa. Paino kun ei tipu tarpeeksi nopeasti. Niin ja sitä rahaakin voisi olla hiukan enemmän.



Tässä kiireisessä maailmassa kaikki pitäisi tapahtua hetkessä ja mielellään ilman ylimääräisiä ponnisteluja. Minä ainakin nautin siitä, kun teen paljon töitä jonkin asian eteen ja lopuksi näen työni tulokset. Laihduttaminen on mielestäni hyvä esimerkki. Päämäärä pitää olla kirkkaana mielessä ja kun on tarpeeksi kunnianhimoa, niin sinne mennään. Sama pätee myöskin työelämässä. Jos haluat saavuttaa jotain suurta, niin ole valmis tekemään töitä sen eteen. Kun tulee kuoppa matkalle, niin nouse kuopasta ja jatka eteenpäin. Matkalle jääminen ei auta eteenpäin.

Joskus olen ajatellut asioista etten pysty tai voi tehdä jotakin. Mutta oikeastaan miksi en pystyisi tai voisi? Olen tehnyt paljon sellaisia asioita mitä ajattelin ensiksi etten pystyisi. Yksi niistä on fitness kilpailut. En joskus olisi pystynyt ajattelemaankaan sitä, että seisoisin bikinit päällä jonkun arvosteltavana. Mutta ensimmäisen kerran kun olin lavalla, löysin jostain itsevarmuuteni. Nyt minulle ei tuota minkäänlaista tuskaa kävellä rannalla bikineissä, vaikka vatsamakkara olisi päässyt joulun jälkeen vähän kasvamaan. Ja vatsalihaksetkin loistaa komeasti poissaolollaan.

Sinä päätät, paljonko olet valmis tekemään töitä!

Ei ole väärin sanoa myöskään jos mokaa. Mitä sitten jos ei aina onnistu. Pää pystyyn ja elämä jatkuu. Aina voi koittaa parantaa. Mielestäni liika itsensä haukkuminen ja mollaaminen ei johda mihinkään. Pitäisi pystyä kannustamaan itseään eteenpäin ja nousta sieltä kuopasta. Moni joka lukee juttujani, kuvittelee etten minä ole kokenut ikinä mitään ja olen syntynyt joku urheilulusikka hanurissani. Mutta voin sanoa ettei näin ole. Minulla ei ole mitään mahtigeenejä tai mitään muutakaan tuotu lautasella nenäni eteen. Kyllä se on kokonaan itse rakennettua ja ihan itse olen elämäni rakentanut, niin hyvässä kuin pahassa. Olen luopunut monesta, oman elämäni olen mm. rakentanut niin ettei ystäviä hirveästi ole kiinnostanut elämäni. Ketä ystävää nyt kiinnostaisi kaveri ,joka elää ja hengittää salaatinlehdillä ja kuntosalilla? Illanvietoissa ei kiinnosta juoda. Eli olen elänyt niin sanotusti ystäväni ulos elämästäni. Mutta ne oikeat ystävät ovat silti jääneet ja ne ns. väärät ystävät kyselevät enää vain vinkkejä laihdutukseen facebookissa. Tilanne ei oikeastaan edes haittaa minua, koska en voisi sanoa olevani yksinäinen. Oikeastaan kaipaan yksin oloa, jonka takia teen "katoamistemppuja" yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Laitan sosiaalisenmedian offline tilaan ja nautin silloin hiljaisuudesta. Eli minun voimvarani löytyy rauhasta, hiljaisuudesta ja siitä, että olen sinut omien ajatuksieni kanssa.

Kun haluaa elämässä jotain, yleensä se tarkoittaa jostain vanhasta luopumista tai valintojen tekoa. Laihduttjalla se olisi vanhojen tapojen muuttamista ja uusien ajattelutapojen muuttamista ja ehkä jopa avun hakemista. Kuka haluaa edetä uralla, voisi olla esimerkiksi uuden työpaikan hankkimista tai kouluttautumista eteenpäin. Urheilijalle uusien menetelmien etsimistä ja kovempaa harjoittelua tai oikeanlaista jaksottamista. Jokainen joka haluaa pääsee eteenpäin elämässään ja omissa tavoitteissa. Minun suurin tavoite on elää unelmaani. Esteet on tehty ylitettäviksi ja kuopat kierrettäviksi. Kun tuntuu oikein hankalalta ja voimavarat tuntuu olevan käytetty, niin nostan tavoitteen hiukan korkeammaksi. Silloin on pakko nousta sieltä kuopasta ja jatkaa eteenpäin, muuten tavoite jää savuttamatta. Joskus se vaatii muutaman illan itkua ja joskus verenmaku suussa juoksulenkkiä, mutta kun ajatukset ovat kasassa, homma voi jatkua taas kohti unelmia.

@ptniinanevalainen
-Niina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...