sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kehopositiivisuus, terveys ja liikunta

Missä vaihessa aletaan puhumaan kehopositiivisuudesta? Misää vaiheessa sitten pitää ottaa terve järki käteen ja alkaa ajattelemaan terveyttä?


Tulen sohaisemaan kirjoituksellani jälleen muurahaispesään ja kukkahattutätien lierihatun alle, mutta mielestäni, jotkut ihmiset eivät ymmärrä kahden asian eroa. Terveys ja omankehon positiivinen ajattelu. En sano, että näin on kaikilla.

Mediassa toitotetaan megafoniin kovalla äänellä, että omasta kehosta pitää ajatella positiivisesti ja jokainen on kaunis ja ylipainokin on jees. Ja mielestäni on hienoa pystyä ajattelemaan omasta kehosta positiivisesti. Pitää pystyä ymmärtämään iän tuomat muutokset ja elämän tuomat merkit. Itsekkin kamppailen jonkin verran aina kisojen jälkeen painon kertyessä takaisin, mutta toisaalta tykkään näkemästäni, kun luut eivät näy ja terveellinen elämä alkaa näkyä taas kasvoista.

Mitä sitten kun tiedostat, että ylipainoa on ja sen mukana on tullut sairauksia tai niihin on iso riski. Kuitenkin luet joka päivä erilaisista medioista, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Heitä vaaka nurkkaan. Onko aika ristiriitaista?

Pitäisi osata vetää raja hyvinvoinnin ja terveysriskin välille. Pitäisi ymmärtää samalla, että hyvinvointi lähtee ajatusmaailmasta, mutta toisaalta ei saisi unohtaa omaa terveydentilaansa. Kaikki eivät ole rakennettu samaan muottiin, mutta sairaanloisen lihava ei voi myöskään pidemmän päälle hyvin. Helposti myös tukeudutaan omiin geeneihin ja usein kuulen myös, että lääkkeet lihottaa. Onko näihin vain helppo tukeutua vai onko asia oikeasti niin? Toisilla on taipumusta perimänkautta lihavuuteen. Myös psyykkiset häiriöt, stressi ja unenpuute ovat isoja syitä ylipainoon. Itse syytän useimmissa tapauksissa ruokaa ja elämäntapoja. Kova stressi ja huonot unet voivat johtua ihan omista valinnoista elämässä.  Poikkeuksia toki on.


Lievä ylipaino ei välttämättä ole terveysriski. Voi olla, että voit oikeasti hyvin juuri silloin. Jaksat juosta puolimarathonin. Syöt hyvin ja peilistä näkyy ehkä hieman pyöreä, mutta hyvinvoivan näköinen ihminen. Ainoa mikä vaivaa on korvienväli. Tällöin on paikallaa pieni sparraus oman itsensä kanssa. Onko sinulle tärkeää oikesti laihduttaa ja stressaantua vaa'an lukemasta? Mitäpä jos vain varaisit ajan kampaajalle ja uudistaisit vaatekaappia ja nauttisit liikunnasta ja terveellisestä ruoasta ja voisit hyvin, ilman stressiä. Nostaisit pään pystyyn aoikaisisit ruotosi ja kantaisit oman kehosi, niin kuin kuuluisi. Näin voisit olla ehkä esikuva monelle muulle.

Pieni yhteenveto kirjoituksesta. Hyvinvointi tosiaan lähtee omasta päästä. Mutta terveyteen et voi vaikuttaa aina pelkällä ajatuksella. Vaikka kuinka ajattelisit omasta kehosta hyvää ja puputat roskaruokaa, ei se verenpaine tai sokeritauti helpota. Omaan hyvinvointiin ei myöskään auta se, että hukutat itsesi ja ajatuksesi töihin ja kiireeseen. Nukut yösi huonosti vain sen takia, että työt painaa. Et osaa rauhottua ja väsyneenä puputat suklaata ja muutaman annoksen viiniä illassa.

Kannustan kaikkia terveelliseen elämään. En rasvattomaan kroppaan. Kannustan positiiviseen ajatteluun aina, vaikka kyse olisi terveysriskistä, mutta sanon myös totuuden jos riskit ovat oikeasti havaittavissa. Yleensä liikunta vähentää psyykkistä stressiä ja auttaa uniongelmissa. Jos olet sohvaperuna, niin itse varmasti tiedät onko elämäntapasi lähellekkään terveellisiä.

@ptniinanevalainen
-Niina-

Yksi valmennuspaikka vapaana. Kurkkaathan myös facebook sivuilleni uusista tempauksistani @ptniinanevalainen

8 kommenttia:

  1. Just näin! Juuri julkistit just sen mitä oon ajatellut tästä kasvavasta trendistä nimeltä kehopositiivisuus. On aivan eri asia olla pikkuisen pyöreä ja täysin terve kuin sairaalloisen ylipainoinen ja väittää olevansa ihan okei. Mä en vaan jaksa uskoa että kukaan todella isoissa mitoissa oleva olis täydellisen hyvinvoiva, terve ja tyytyväinen elämäänsä. Tai jos sillä hetkellä onkin niin mikä se tilanne on vaikka 10 vuoden päästä? Totta että ihmisten pitäis osata välittää itsestään enemmän mut ei se rakkaus ole sitä että annetaan kropan hajota hiljalleen ympäriltä ja osoitetaan sitä rakkautta huonolla (mutta niin törkeen herkullisella) ravinnolla.
    Sori. Osu nyt vähän hermoon ��

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kommentista. Minusta on hienoa, jos on hyvä itsetunto ja kantaa kehonsa ylpeästi kaikesta huolimatta. Kuitenkin elämässä on kyse terveydestä ja hyvinvoinnista. Reilu ylipaino on iso rasite elimistölle, minun mielestä jokaisen tulisi ymmärtää se. Ja luulen että moni sen tiedostaa. Ylipaino, laihdutus ja liikunta on usein asioita jotka menevät ihon alle. Sen takia ehkä, niistä tykkään kirjoittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että joku tykkää. Ja näistä pitääkin keskustella.
      Tietty on älyttömän hyvä jos itsetunto on kohdallaan silloin mieli voi paljon paremmin, mutta kyllä realiteetit pitää jokaisen osata ymmärtää, että mikä on tervettä ja mikä ei. Omalla kohdalla olisi hieman itsetuhoista edes kuvitella olevansa terve näissä mitoissa, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei saa aikaiseksi. Jatka kirjoittamista aiheesta koska on hirvittävän hyvä että joku uskaltaa avata suunsa.

      Poista
  3. Juurikin näin! Realiteetit pitää ymmärtää, ennen kuin on liian myöhäistä. Lupaan jatkaa kirjoittelua, koska olen saanut hienon määrän positiivisia palautteita kirjoituksista.

    VastaaPoista
  4. "Mitä sitten kun tiedostat, että ylipainoa on ja sen mukana on tullut sairauksia tai niihin on iso riski. Kuitenkin luet joka päivä erilaisista medioista, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Heitä vaaka nurkkaan. Onko aika ristiriitaista?"
    Ei kehopositiivisuus tarkoita sitä, ettei terveellisempiä elintapoja saisi tavoitella. Kehonsa vihaaminen ei ainakaan kenenkään terveyttä paranna. Itsellä ainakin kehopositiivisuus on nimenomaan auttanut siinä, että kun en koko ajan vihaan kehoani ja ajattele sen olevan vääränlainen, myös haluan tehdä keholleni hyvää yrittämällä muuttaa syömis- ja liikuntatottumuksia terveellisempään suuntaan (vakavien psyykkisten häiriöiden ja lääkitysten kanssa elämänhallinnan ollessa kaaoksessa nää on ihan oikeasti todella haastavia, mutta hitaasti olen jotain muutosta saanut aikaan). Vaaka voi olla hyvä työkalu, jos siihen pystyy suhtautumaan neutraalisti, mutta läheskään kaikille painon tarkkailu ei sovi. Ylipainoinen kyllä tietää olevansa ylipainoinen ilman vaakaakin tai sitä että joku huomauttelee painosta ja Suomessa jokainen tietää kyllä terveysriskit. Kukaan tuskin valitsee olla ylipainoinen, vaan painoon vaikuttaa niin monet asiat ja mielestäni aina tarvitsisi kokonaisvaltaista tukea psyykkinen puoli mukaanotettuna, mutta valitettavasti Suomessa liikalihavuutta yritetään hoitaa monesti vaan tällä "syö vähemmän, liiku enemmän" mantralla ikäänkuin asiat olisivat niin yksinkertaisia. Kannustan ihmisiä keskittymään lisäämään niitä terveyttä edistäviä asioita kiinnittämättä huomiota itse painoon. Paino tippuu itsestään jos on tippuakseen, mutta vaikka siinä ei tapahtuisi muutosta, niin kuitenkin on varmasti terveempi kuin lähtötilanteessa kun liikkuu säännöllisesti ja syö vaikkapa enemmän kasviksia. Jos taas ajattelee että nyt laihdutan sen ja sen verran ja suorittaa kuurin kituutellen niin paino tulee varmasti takaisin.

    "Myös psyykkiset häiriöt, stressi ja unenpuute ovat isoja syitä ylipainoon. Itse syytän useimmissa tapauksissa ruokaa ja elämäntapoja. Kova stressi ja huonot unet voivat johtua ihan omista valinnoista elämässä. Poikkeuksia toki on."
    Tuskinpa monellakaan syyt ovat pelkästään ruoka ja elämäntavat. Nuo em. syythän niihin vaikuttavat. Toki olisi hyvä tunnistaa jos ylimääräinen stressi johtuu omista valinnoista, mutta jos ei ole joka suhteessa etuoikeutettu niin tässä yhteiskunnassa on aika paljon itsestä riippumattomia syitä jotka lisäävät ihmisten psyykkistä kuormitusta ja sitä kautta vaikeuttavat elämänhallintaa. Esim köyhyydestä ja mielenterveysongelmista aiheutuvaa stressiä ei pysty itse poistamaan, kun sosiaaliturva on liian pieni ja kunnollista hoitoa psyykkisiin ongelmiin on vaikeaa saada. Liikunta tutkitusti lievittää masennusta ja uniongelmia ja se voi tehota hyvin lievään masennukseen, mutta vakavammassa tapauksessa liikunta voi olla täysin mahdoton ajatus jos voimavaroja ei ole edes sängystä nousemiseen ja silloin tarvitaan muutakin apua.

    "Onko sinulle tärkeää oikesti laihduttaa ja stressaantua vaa'an lukemasta? Mitäpä jos vain varaisit ajan kampaajalle ja uudistaisit vaatekaappia ja nauttisit liikunnasta ja terveellisestä ruoasta ja voisit hyvin, ilman stressiä"
    No tätä suosittelen ihan kaikille painosta riippumatta. Vaikka olisi niitä terveysriskejä niin ei laihdutus (kuuriajattelu ei ole hyvästä, ennemmin pieniä muutoksia elintapoihin hiljalleen, joita pystyy ylläpitämään loppuelämänsä) ja vaa'an lukemasta stressaaminen niitä poista, mieluummin kannattaa keskittyä nauttimaan liikunnasta ja terveellisestä ruuasta ilman stressiä. Eikä se lievästä suurempikaan ylipaino automaattisesti tarkoita sairautta, toki riskit lisääntyvät mitä enemmän ylipainoa on. Toisaalta kenelläkään ei ole myöskään mitään velvollisuutta tavoitella terveyttä, jos ei itse halua, mutta uskoisin että suurin osa ihmisistä haluaa kuitenkin olla mahdollisimman terveitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi kommentista. Sinulla on hyviä näkökantoja asiasta ja huomaan, että ajattelet asiasta hyvin pitkälle samalla tavalla kuin minä. Kehopositiivisuus on hyväasia ja mutta realiteetit pitää ymmärtää.

      Psyykkiset ongelmat ovatkin sitten jo asia erikseen ja nämä ongelmat ovat aina hyvin tapauskohtaisia. Työssäni kohtaan näitä paljon ja joudu miettimään jokaisen asiakkaan kohdalla kuinka vakavista ongelmista on kysymys ja kuinka pitkälle minä pystyn auttamaan ja koska on tarve ohjata toisenlaisen avun piiriin.

      Valitettavasti monella juurikin ruoka ja elämäntavat ovat juuri ylipainoon johtavia tekijöitä ja sen takia meitä ammattilaisia tarvitaan. Jotta pystymme neuvomaan elämäntapojen korjaamisessa. Kaikki eivät edes tiedä mikä on tavallinen kotiruoka, jollekkin se on pizza tai hamppari. Näitä tapauksia on muuten yllättävän paljon.

      "Kannustan kaikkia terveelliseen elämään. En rasvattomaan kroppaan. Kannustan positiiviseen ajatteluun aina, vaikka kyse olisi terveysriskistä, mutta sanon myös totuuden jos riskit ovat oikeasti havaittavissa. Yleensä liikunta vähentää psyykkistä stressiä ja auttaa uniongelmissa. Jos olet sohvaperuna, niin itse varmasti tiedät onko elämäntapasi lähellekkään terveellisiä." Jokainen tiedostaa tilanteensa, mutta toiset sulkee siltä silmänsä. Voi olla helpompi kiertää peili, kun katsoa sitä.

      Olethan lukenut muitakin minun tekstejäni? Auttavat varmasti ymmärtämään työssäni kohtaamiani tilanteita ja erilaisia ihmisiä. Ja ennen kaikkea minun ajatusmaailmaani ylipainoisten valmentajana.

      https://mieletonunelma.blogspot.com/2016/06/ylipaino-ehdotetut-liikuntalajit-ja.html

      https://mieletonunelma.blogspot.com/2016/05/kiusattu-ylipainon-takia.html

      Linkeistä löytyy muutama.

      Poista
  5. Joo luin muita tekstejäsi kommentin kirjoittamisen jälkeen. :)

    Okei, ilmeisesti löytyy niitäkin joilla ei ole hajua terveellisen ruokavalion koostamisesta. :) Itselle nää jutut on ehkä itsestään selviä kun olen ollut nuoresta asti kiinnostunut terveydestä ja olen kuvitellut että muillakin nää jutut ois automaattisesti jääneet terveystiedon tunnilta päähän ja kun tietoa aiheesta on nykyään niin paljon saatavilla. Eipä terveystietoakaan ole vissiin vanhemmille ikäpolville koulussa edes opetettu.

    Itsellä on ongelma nimenomaan henkisellä puolella, ja se liittyy elämänhallintaan kokonaisvaltaisesti; vaikka tietoa on paljon, sen toteuttaminen käytännössä on hankalaa. Jos saisin esim. kunnollista psykiatrista hoitoa, terveellisyydenkin toteuttaminen helpottuisi huomattavasti. Silloin kun itsellä oli parempi vaihe psyykkisesti, jaksoinkin "noudattaa" terveellisiä elintapoja, mutta menin niissä ehkä vähän liian pitkälle, esim kieltäydyin vaikkapa suklaasta kokonaan ja taustalla oli aina se laihtumisajatus ulkonäön takia. Ravitsemusterapeutin (pääsin kunnalliselle painoni takia joten onneksi ilmainen minulle) kanssa olemme nyt käyneet läpi minun syömishistoriaani ja sellaista kuuriajatteluahan sieltä löytyy, plus että on aina ennen halunnut laihtua mahtuakseen fasistisiin kauneusihanteisiin eikä lähtenyt rakentamaan muutoksia sitä kautta mikä olisi hyväksi terveydelleni. Minulla on todettu hiljattain verenpainetauti, joten siitäkin tuli ehkä paineita, että nyt minun pitäisi äkkiä saada elintavat täysin terveellisiksi, mutta on pitänyt hyväksyä se, että on pakko mennä oman jaksamisen mukaan ja että muutokset tapahtuvat tällä hetkellä todella hitaasti ja välillä tulee takapakkeja.

    Mitä etuoikeutetumpi on, sitä helpompaa niitä muutoksia on tehdä. Sun asiakaskunta varmaan pitkälti kuuluu ainakin taloudellisesti etuoikeutettuihin, kerta heillä on varaa ostaa palveluitasi. Jos taas voimavarat menevät ruokajonossa käymiseen ja paniikkikohtauksista palautumiseen, niin muutokset ovat miltei mahdottomia. Rahan puute hankaloittaa terveellisten valintojen tekemistä merkittävästi, ensinnäkin aiheuttamansa kroonisen stressin vuoksi, mutta myös jos on ruokajonojen varassa, niin ei voi edes itse valita vaikkapa täysjyväleipää jos tarjolla on vain vaaleaa. Yksilönvastuusta puhuisin vain tilanteessa, jossa henkilöllä on realistiset mahdollisuudet vaikuttaa tilanteeseensa, eli on mm. terve ja on tarpeeksi rahaa. Suomeen pitäisi saada kunnollinen perusturva ja terveydenhuolto (nythän hoidetaan vain jo ilmenneitä oireita ja psyk puolella ei välttämättä niitäkään, kun pitäisi panostaa jo ennaltaehkäisyyn). :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja kuulla aina tämän kaltaisia tilanteita. Onneksi olet saanut apua.

      PT ja valmentaja ei ole vain rikkaiden juttu. Ainakaan minä en ole ollut. Onneksi olen kuitenkin pystynyt auttamaan todella monia, myös vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia ja myös ruokajonossa käyviä. Näin ollen myös suunnittelemaan heidän syömisiä, elämäntapoja ja liikuntoja. Palveluiden rahoitus voi tulla eri kautta.

      Toivon sinulle hyvää jatkoa ja että saisit mahdollisimman monipuolisesti apua, jotta kuntoutus jatkuisi.

      Poista

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...