sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Keho kuin veistos


Pidän kovasti tästä kuvasta. Vaikka en ole kisakunnossa. Kuvaa ei ole juuri käsitelty. Taustaväri vain tasattu.
Naisen keho on kuin veistos. Jokaisen! Jokainen taideteos on erilainen ja jokainen pitää erilaisesta taiteesta. Rakastan valokuvia jotka saa vangittua katseen hetkeksi. Oli kuvassa sitten auringonlasku tai kaunis nainen. Mikä on kaunis? Se taas on katsojan päätettävissä.


Nuorempana inhosin kameraa. Ainakin jos joku yritti ottaa minusta kuvaa. En vieläkään osaa kuvissa aina ihan normaalisti olla. Pikkuhiljaa olen tykästynyt olla mallina. Ehkä se että ikää tulee lisää ja alkaa olemaan sinut itsensä kanssa on suurin syy tähän. Olen oppinut hyväksymään harrastukseni tuomat painon vaihtelut. Olen hyväksynyt virheeni, jonka takia uskalla laittaa itsestäni kuvia esille. Toiset katsovat kuvia ja näkevät vain mauttoman muokatun kuvan. Toiset taas vartalon jonka eteen olen muutaman tunnin tehnyt töitä. Puolestani katsoja päättäää mitä näkee. Toiset tykkää äitistä ja toiset tyttärestä ja kolmannet molemmista.


Joskus rakastin koripalloa!

Kuvat ovat mielestäni paras tapa tuoda totuus esiin. Toki kuvia voi aina muokata, mutta ennen kun alat muokkaamaan kuvaa niin näet sen mitä olet kuvannut. Dietillä tykkään ottaa kuvia paljon. Siinä huomaa miten kroppa muuttuu pienessä ajassa paljon. Sen eteen tehdään töitä jonka takia myös tuloksia on kiva nähdä. Mietin joka kerta kun julkaisen kuvan että haluanko oikeasti tämän kuvan itsestäni sosiaaliseen mediaan. Toivon että kaikki muutkin miettivät aina hetken ennen kun julkaisevat jotakin. Varsinkin jos et itse ole kuvassa, vaan mallina on joku muu.


Olen joskus puhunut omasta kauneusihanteestani. Ajattelin tuoda sen jälleen julki. Mielestäni kaunis nainen ei ole langanlaiha, pakkelia kasa naamassa. Mielestäni kaunis nainen on se joka on tehnyt töitä itsensä eteen ja se näkyy itsevarmuutena kasvoilta. Se miten kannat itsesi on kaikista tärkeintä. Jos kävelet huoneeseen selkä kumarassa, kukaan ei kiinnitä huomita sinuun, mutta jos kävelet selkäsuorassa, hymyhuulilla niin saatat jäädä jonkun mieleen ;)

2014
2015
Minusta on hauskaa kun ihminen näkee minut ekan kerran ja yllättyy. Oli yllätys sitten positiivinen tai negatiivinen. Minusta se on hauskaa. Moni on yllättynyt miten pieni minä olen. Olenhan kaikki 160cm. Moni taas yllättyy etten ole kisakunnossa. No enhän mä nyt ympäri vuoden ole! Painoni on nousuut n.7kg kisoista. Sitten se että en juuri meikkaa. En tykkää jos ripsari valuu poskia pitkin kesken parhaan takapuolitreenin. Olen persjalkainen sivukaljun omaava nainen. Tyytyväinen sellainen.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Minua voi seurata instagramissa @ptniinanevalainen sillävälin kun en kerkeä kirjoittelemaan täällä.

Terveisin. Persjalkainen


4 kommenttia:

  1. UPEA KUVA TUO EKA!!! Sä oot upee. Mukavaa itseppäisyyspäivää ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tykkään itsekkin kuvasta todella paljon. Kuvaajana toimi miheni :) Mukavaa päivää teillekkin!

    VastaaPoista
  3. Asiaa! Hyvä kirjoitus taas!
    Terkuin Janika ;)

    VastaaPoista

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...