torstai 25. kesäkuuta 2015

Mitä sitten jos itsetunto romahtaa?

Onko sinulla joskus olo että mikään vaate ei istu päällä? Näytät kaikissa vaatteissa lihavalta? Joku varmasti huomaa käsimakkarasi tai selluliitin jaloissasi. Pukeudut mielummin isoon vaatteeseen kuin hyvin istuvaan. Pengot koko vaatekaapin sängylle ja kiukuttelet. Mielummin miehellesi jos sellainen sattuu löytymään vierestäsi. Vaatekaapissa ei kertakaikkiaan ole yhtään vaatetta! Kaikki on vain jotain rättejä. Mies ajattelee vieressäsi "Ei taas! Mielummin olisi kitkemässä kukkapenkkiä kuin kuutelisi jälleen kerran tämän saman tarinan."



Mitä sitten jos ihmiset seuraa kiinnostuneena sinun diettisi etenemistä? Mitä jos ihmiset odottavat aina kun sinut näkee että ole kuin taikaiskusta kisakunnossa. Mitä jos et diettaakkaan yksin vaan moni muu elää diettiaikaa mukanasi? Mitä jos saat kommentteja miten sinun pitäisi dietti tehdä? Ja moni muu tietää asian paremmin kuin sinä tai valmentajasi. Mitä jos sinulla nyt sattuu olemaan menkat ja turvotus on aivan kamala ja näet kisakumppanisi? Mitä jos katsot illalla peiliin ja sinun tekee mieli jättää iltapala syömättä koska tulokset pitää näkyä MUIDEN mielestä heti. Mitä jos olet luonut tietämättäsi itsellesi paineet menestyksestä?


Molemmat kuvat ovat viime dietiltä. Tuntuu että tähänkin on vielä pitkä matka... Mutta kiva olkapäähän sieltä on viimeksikin kuoriutunut :D

Aloin miettimään eilen illalla taas ihan liikaa. Voi kun joku tulisi sanomaan minullekkin että "Älä Niina mieti, minä mietin puolestasi." Mieleeni tuli ajatus että mitä jos en pääsekkään lavalle asti ja aiheutan pettymyksen seuraajilleni. Viimeksi toisiin karsintoihin pakatessani tein päätöksen jättää menemättä sinne. Silloin vuodatin enemmän kuin yhden kyyneleen vain sen takia että petin muut. En itseäni. Pettymys oli kova mutta päätös oli oikea. Ei sieltä pokaalia olisi viimevuonna saatukkaan. Kokemus olisi ollut kultaakin arvokkaampi. Mutta pääsin palauttelemaan kroppaani joka oli joutunut kovaan rääkkiin ja niin se tulee joutumaan tälläkin kertaa. Nyt kuitenkin tiedän mitä on edessä ja osaan odottaa kokoajan tiukkenevaa ohjelmaani. Osaan valmistella työt ja kroppani tulevaan. Ja näin pääsen välttelemään mahdollisimman pitkälle kaikkea henkistä stressiä. Laji itsessään vaatii fyysisen stressin sietokykyä todella pitkälle. Varsinkin loppuvaiheessa kun treeniä on paljon ja ravinto vähäistä. Minä kuva vääristyy ja näet kropassasi vain liikaa rasvaa. Se on normaalia kun haetaan rasvatonta kroppaa. Mutta siitä vääristyneestä maailmasta pitää osata päästää irti. Viimeksi se onnistui hyvin ja olin mielestäni pyöreämpänä paljon tyytyväisempi itseeni.  Kaikilla näin ei kuitenkaan ole. Olen nähnyt myös tyttöjä jotka jatkavat "kisakunnon" pitämistä pitkään kunnes lopulta sairastuvat kunnolla syömishäiriöön. Joko ahmivat kunnolla tai laihtuvat entisestään.

Moni muu tuntuu luottavan minuun enemmän kuin minä itseeni. Olen jo tottunut siihen että olen se hyvä, en se paras. En opikeastaan tiedä miltä se parhaana olo maistuisi? En osaa nostaa vaatimuksia sinne. Olen aika kovasta puusta veistetty ja elämässy useamman kuin yhden pettymyksen kokennut. Joten omaan hyvän kuoren ja pettymyksistä selvitään kyllä. Jos ei muuten niin muutamalla kyyneleellä. Sekään että omaa kroppaani arvostellaan ei oikeastaan tunnu miltään. Jos nyt näytän vähän mieheltä niin ei se minun maailmaani kaada. Olenpahan siis saanut lihasta :D

Jaaha, ja miksi sitten kirjoitan ajatuksiani tänne? No koska tämä on minun päiväkirjani ja haluan ehkäpä ensi dietillä selailla tätä läpi ja katsoa fiiliksiäni. Ehkä tästä on apua jollekkin muulle joka käy samoja asioita läpi... Ehkä ei! Voin melkein lyödä vetoa että en ole yksin näiden mietteiden kanssa. Onneksi diettiä on kohta enää 12 viikkoa jäljellä ja nähdään mihin minä oikeastaan sitten pystyinkään. Niin ja se ei muuten helpota yhtään että sarjassani on nyt jo 40 kisaajaa... Niille jotka nyt ajattelee että meinaan jättää leikin kesken, niin ei en meinaa. Avaan vain ajatuksia välillä ;)


Noh seuraavaksi ajattelin tilailla Treciltä itselleni lisää protskuja ja Omega 3 valmistetta. Jäin ihan koukkuun Toffee protskuun. Suosittelen kaikille jotka ovat makean perään. http://trecnutrition.fi/tuote/whey-protein/


Näillä mietteillä kohti seuraavaa viikkoa!

-Niina-
@ptniinanevalainen

2 kommenttia:

  1. Ei sun kannattaisi murehtia, mitä muut ajattelevat, tai varsinkaan pettyisivät sinuun! Olisi aika sairasta, jos näin olisi! Toki innolla itsekkin seuraan sinua ja odotan innolla,miten diettisi etenee. Mutta elämässä voi tapahtua kaikenlaista...itsekkin kuukauden putkeen ollut kipeänä ja juuri vyöruususta selvittyäni iski flunssa jne.... ja vaikken niin tavoitteellisesti treenaa, niin ottaa silti lujille, kun ei pääse sinne salille!!! Nyt vaan keskityt itseesi ja tekemiseen ja unohdat muut!!! (ainakin tässä kisaprojektissa ;))
    T: Janika
    ps. montako grammaa vedät omegaa (3:sta) päiväs?

    VastaaPoista
  2. Ei, en murehdi missään nimessä. Lähinnä ajatus tuli viimevuodelta kun ihmiset olivat ostaneet takiani lippuja kisoihin ja yllätin jopa itseni päättämällä että en lähde sinne. Se oli muuten aika kova pala.Ehkäpä kovempi mitä annoin ulospäin näkyä. Mitäpä jos näin käy uudestaan...? Nimenomaan elämässä voi tapahtua kaikenlaista.Teitäkin koetellaan kaikilla mahollisialla tavoilla. Pitäisi soitella tässä kesän aikana, mutta mä oon super ihminen järjestämään ohjelmaa meijän poppoolle.

    Ps.Omega 3 otan 2-4g kapseleina päivässä. Enemmänkin vosin hyvin ottaa :) Käytän Trecin Super Omegaa.

    VastaaPoista

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...