Tämä viikko on kärvistelty erilaisissa tuntemuksissa. Kroppa on saanut erilaista ärsykettä kuin ennen ja tästä johtuu uusien lihasten löytyminen yllättävistäkin paikoista.
Aloitetaan siitä kuuluisasta "Crossfitistä". Joka ei nyt ihan sitä tainnut olla ja nimistähän mulla ei ole hirveän suurta hajua. Oikeastaan päädyin toiminnallisen harjoittelun salille vain katsoakseni ja ihmelläkseni välineitä. Ajattelin vähän vain kokeilla leuanvetoa ja vähän palloa ja ja ja.... Toisin kävi!
Paikkahan oli Hyvinkään Villatehtaan Fit24. Salin puoli on avara ja löytyy paljon aerobisia laitteita kuin myös salilaitteita. On lapsiparkkia ja myös 2x jumppasali. Eli olin positiivisesti yllättynyt jo ensimmäisellä kerralla kun siellä kävin pyörähtämässä. Mutta sieltä löytyy myös sali nimeltään RYSKE. Siitä se ajatus sitten heräsi. Ajattelin melkeimpä näin.
"Minä, hienot treenikuteet päällä vedän helposti 10 leukaa, teen heti perään 30 maastavetoa 100kg ja kolmanneksi liikkeeksi 100 boxihyppyä. Loppuun jäähdyttelynä burbeen x30 ja pallon heiton seinään x30. Missään ei tunnu miltään ja poistun salilta ilman hikeä, meikit nätisti ja terve puna kasvoilla."
Todellisuus oli toista:
Kello oli jo kahdeksan kun pääsin Villatehtaalle ja kas kummaa. Sainkin treeniseuraa. Olen kuin dieseli eli hiukan hidas lämpeemään, mutta kun vauhtiin päästiin ja opin miten lekalla lyödään niin hyvähän siitä tuli. (Tai oppimisesta voidaan olla montaa eri mieltä. Tyylinsä hei jokaisella!)
Leuanvetoa (seuraavalla kerralla toivotaan että sujuu paremmin), painopallon heittoa seinään, traktorin renkaan vetoa, painopallon viskomista lattiaan ja lekalla renkaaseen lyömistä. Tässä taisi kutakuinkin olla treenimme. Näinkin helpolta se kuulostaa. Helppohan se olisi jos tätä olisi edes joskus aikaisemmin tehnyt. Voin sanoa, että mieleni teki vetäytyä kuoreeni kuin kilpikonna ja pysyä siellä kunnes maisema olisi vaihtunut. Ei auttanut! Sielläpä minä mätkin, heittelin ja läähätin. Päätin että viimeistään dietillä kohennetaan aerobista kuntoa. Tai siis jaksanhan minä juosta, mutta kun puhutaan tämmöisestä treenistä, niin kuolema meinasi korjata. Loppuun vielä pienet pingispelit. Ja näinikään olin yhtä huono tässäkin :D Tulen kuitenkin petraamaan vielä! Ei kaikessa voi olla hyvä heti alkuun. Seuraava treeni ei jää enää räpiköimiseksi.
Kuvitelmat täydellisesti meikatusta hyvännäköisestä treenigimmasta karisi samantien. Hiki virtasi. meikit oli poskilla ja otsasuonikin saattoi näyttäytyä jossain vaiheessa. Terve puna poskilla oli saattanut vaihtua tulipunaiseksi tai väri oli hävinnyt kasvoilta kokonaan. Vaatteet olivat valkoisena Magnesiumista kun lepuutin välillä lattialla. Että semmoista...
Lauantaina kuitenkin keräsin rohkeuteni ja lähdimme salille ja luistelemaan. Salilla hauis- ojentaja jotka oikeastaan sujuivat paremmin kuin olisin uskonut. Taisivat olla ainuut lihakset jotka kykenivät liikkumaan. Kovin käsitreeni mitä olen hetkeen tehnyt. Ja näistä oloista saankin kärsiä nyt sitten. Jos joku on tapaturma-altis niin se olen minä. Naamassa skraidu ja rystyset verillä. Jalat alkavat jo sentään helpottamaan. Ja sitten se luistelu. Voi niitä minun piruettejani! Upeeta oli. En kaatunut, en kontannut... Siispä olin onnistunut hyvin!
Viikko meni siis hyvin kivulijaissa oloissa. Toissapäivänä puolitoista tuntia vielä lumitöitä (lapiolla, koska kolaaminen on yliarvostettua ja kolamme on vieläkin kaupassa) Tästä se lähtee. Nyt olenkin päättänyt aloittaa joka toinen viikko toiminnallisen harjoittelun, salitreenin lisäksi. Laitetaan tyttö kuntoon!
Sellainen viikko minulla. Tämä viikko on vähän rauhallisempi ja annetaan välillä kroppanikin palautua rääkistä. Näin ainakin taas kuvittelen ennen kuin joku houkuttelee minut kokeimeaan jotakin vähääkään kiinnostavaa.
Hyvää viikon jatkoa :)
-Niina-
Facebook: Niina Nevalainen Insta: ptniinanevalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti