Halutaan kapea vyötärö ja iso handeli

Kirjoitin muutama vuosi sitten ravinnosta hyvän jutun, joka pomppasi yhdeksi luetuimmista taas näin vuoden alkuun. Juttu löytyy TÄÄLTÄ.Tilanne ei ole muuttunut ollenkaan. Oikeastaan minusta tuntuu, että jopa normaalipainoiset miettivät yhä enemmän syömisiään ja jopa stressaantuu siitä. Työpaikoilla yleinen keskustelunaihe on ravinto. Vaa'alla ravataan koko ajan, ja jos paino ei heti laske kiloa, niin vähintään pitää hiilarit jättää pois.

Itse haluaisin sanoa, että rento syöminen on ok. Asialla on kuitenkin kaksi kääntöpuolta. Mikä on rento? Jos sanon asiakkaalle, että syö rennosti, niin mikä ihmeen PT minä olisin hänen silmissään. Vähintään vinksahtanut oman elämän perso-o-onal traineri. Rento syöminen ei tarkoita sitä, että syö kaikki mitä näät tai et voi katsoa ravintoarvoja. Rento syöminen tarkoittaa minulle arkiruokaa ja herkkuja. Leipuri-kondiittori koulussa minä olin aina ensimmäisten joukossa, joka oli tunkemassa sormea takinakulhoon maistaakseni sitä. Enkä suklaa praliineja tehdessäni kieltäytynyt maistiaisista. Mutta minä olin ainoa, joka kantoi omat eväät mukanani työpaikalle ja kouluun. Pidin huolen, että syön tarpeeksi ja teen oikeita valintoja, niin matkaan mahtuu myös muutama ylläriherkku silloin tällöin. Syödessäni herkkuja, ei otsalleni nouse hikikarpalo ajatellessani seuraavan aamun aamupainoa. Mitä sitten mitä se näyttää. Herään aamulla hyvissä mielin ja oikeastaan mieleeni ei tule edes käydä vaa´alla. Miksi kävisin? Se tuskin on muuttunut radikaalisti kuukaudessa. Näänhän sen jo peilistäkin.

On minulla hetkiä kun turvottaa ja on hiukan huono olo syömisten takia, mutta silloin en ainakaan hyppää vaa´alle vaan tartun seuraavana päivänä toimeen ja panostan keittiön puolella enemmän. Lautaselle enemmän kasviksia ja vihanneksia, lihaa ja riisiä. Ei sen ihmeellisempää. Väillä sitten vedetään vähän tarkempaa diettiä, mutta silloin yleensä minulla on jokin tavoite mihin haluan pyrkiä ja se ei ole vaa´an lukema.

Jutellessani asiakkaiden, tuttujen ja ystävieni kanssa ravinnosta, niin edelleen ajattelen usein, että miksi syömisestä on tehty niin vaikeata. Toiset haluavat noudattaa tiettyä ruokavaliota, missä ei juuri vaihtoehtoja ole. Toisille tämä ei toimi ollenkaan. Jos päätän itse dietata, niin syön mielummin tiukan ruokavalion mukaan, koska se helpottaa arkeni miettimistä. Teen eväät valmiiksi useammalle päivälle ja silloin asiaa ei tartte sen enempää ajatella. Toisille on todella iso ongelma tehdä ruoat valmiiksi etukäteen. Ongelma on myös muun perheen eri ruokien syöminen. Pakastaminenkin on ollut ongelma ja myös ylipäätänsä ruoan valmistus. Mutta jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu. Arkiruokaa voi muokata kaikille sopivaksi ja opetella määrät, joita poskeensa pistää. Jos ei tee aikaisemmin valmiiksii, niin silloin on vain etsittävä aikaa ruoan valmistukselle. Ja jos ei ruokaa valmista ollenkaan, niin kaupasta löytyy nykypäivänä jo melko kelpo eineksiä. Reissutyössäkin voi hyvin olla dieetillä.

Kisadietit ja muut äärimmäisyyksiin vedetyt jutut ovat aina asia erikseen. Kilpaurheilijan ruokavaliota ei voi verrata tavallisen toimistotyöläisen ruokaan. Toki molemmat syövät samoja ruoka-aineta, mutta marathoonari ja fitness urheilija ruokavaliokin poikkeaa aika paljon toisistaan. Miksi siis kotiäidin pitäisi syödä samalla lailla kuin kehonrakentajan?

Ymmärrän, että halutaan olla laihoja. Halutaan kapea vyötärö ja iso handeli. Halutaan isot etutykit, mutta pieni vatsa. Mutta ollaanko muutokseen valmiita? Ruokaa pitää syödä tarpeeksi ja unohtaa se stressaaminen painosta ja hiilareista. Etutykkejä, en tosin voi ruokavaliolla tai treenilläkään luvata. Mutta voin luvata, että kun osaa heittää vaa´an nurkkaan ja oppia arvostamaan muitakin tuloksia kun painon laskemista, niin voi huomata nauttivansa urheilusta ja ravinnosta eritavalla. Elämän ei pitäisi olla pelkkää suorittamista. Dietillä ollessaan siitä helposti tulee sellaista.

Muistetaan, että me kaikki ollaan valettu eri muotilla. Et voi koskaan mahtua toisen ihmisen muottiin. Et myöskään voi tietää paljon ihminen on nähnyt vaivaa ja vuosia oman kroppansa muokkaamisessa tai miten hyvin toinen ihminen voi omassa kehossaan. Ulkokuori voi olla vain näköeste. Totuus tulee ilmi vasta, kun ulkokuorta pääsee raottamaan. Toiset ei rajoita sitä koskaa. Ja jos raottaa, niin sitä ei uskota. Voit näyttää veistokselta, voit huonosti ja muut sanovat, että höpö höpö näytät hyvältä. 

Näillä mietteillä viikonlopun viettoon.

@ptniinanevalainen

-Niina-