Mä en voi, en pysty, olen vanha! Minulla on liikaa painoa.

Teen paljon kuntouttavaa työtä. Asiakkaina on ollut ylipainoisia ja leikkauksesta toipuvia, nuoria ja vanhoja. Minulta kun pyydetään apua on lääkäri antanut luvan liikuntaan ja fyssari tehnyt usein jo oman työnsä. Joten tausta tietoja minulla on usein jo aika paljon vaivasta. Ylipainoiste kanssa asia menee hiukan toisin. Tustalla saattaa olla lääkityksiä ja omia vaiva epäilyjä. Olen huomannut, että liike on kuitenkin monessa tilanteessa lääke. Kyse onkin monessa tilanteessa asiakkaan korvien välissä. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että kyykkyyn meno voi olla hyvinkin hankalaa ylipainoisella tai ylipäätään ihmisellä, joka ei ole käynyt kyykyssä vuosiin. Avaimetkin kumartuu ottamaan lattialta, joko penkillä istuen tai jalat suorassa sesisten ja siitä kumartuen. Tällöin luotto myös omaan kehoon on hatara. Ei ole yksi tai kaksi kertaa perusteltu asiakkaalle miksi pitää istua penkille ja siitä ylös usempia kertoja vaikka se tuntuu vaikealta. Kun se onnistuu, niin aletaan harjoittelemaan lattialta nousemista. Joku voi nyt hörähtää tälle, mutta kun 60kg painava vetää 140kg selkään, niin kaikki tuntuu yllättävän vaikealta. Jokaisen ylipainoisille nauravan pitäisi kokeilla tämä joskus, niin ehkä arvostus ylipainoista liikkuvaa ihmistä kohtaa kasvaa. Itse en ainakaan pysty kyykkäämään 140kg selässä saati nousemaan lattialta ylös.

Toisaalta inhoan sanoja en pysty, en voi. Seuraava kysymys minulla on aina miksi et pysty, et voi? Usein yllättäen pystytään. Samat sanat tulevat korkeanpaikankammoisilta kun pelottaa. Mutta moni voittaa kuitenkin kammonsa kun hetken aikaa miettii ja käy tilannetta läpi. Itse vedin joskus sukelluskurssilla itku-potku vesilentää raivarit, kun painovyö alkoi painamaan minua vedenalle. Se on aika normaalireaktio, jos vähän jänskättää. Mutta kas kummaa minä sukelsin kymmeneen metriin ihastelemaan koralleja ja se on yksi ikimuistoisempia hetkiäni. Kun fyysinen puoli on heikko, on usein henkinenkin. Ne kulkee käsikädessä.

Ne ihmiset jotka olen saanut nousemaan penkiltä, nousemaan lattialta,ovat huomanneet kyykkäävänsä lisäpainoilla yllättävän pian. 

Ei näin vanhana enää. Mikä on vanha? Kolmekymppinen voi sanoa itseään vanhaksi, niin voi neljäkymppinenkin, tai viisi tai kuusi tai seittemänkymppinen. Se, mihin vertaa on avainkysymys. Minä olen kolmekymmentä ja jos vertaa tyttööni, niin olen vanha. Itse en pidä itseäni kuitenkaan vanhana. Mutta kun seittemänkymppinen ajattelee minua, niin sanoo nuoreksi. HELPPOHAN SE ON ON TON IKÄSELLÄ. Ei se kuule välttämättä ole helppoa minkään ikäisellä. Riippuu mistä puhutaan, mutta usein kaiken eteen pitää tehdä töitä. Jos puhutaan spagaatista, niin ei ole kuule helppoa meikäläisellekkään. Kaikki on suhteellista. Itse ajattelen asiat aina niin, että jos oikeasti haluan niin voin onnistua tai sitten ainakin tiedän ettei minusta oikeasti ole siihen.

Sitten on ihmisä jotka juoksevat kokeilemaan kaikkea. "En tarvitse opastusta salilla, tee vaan ohjelma., niin osaan suoriutua itse." Nih, ja seuraavat sanat on, että selkään vähän sattui... Eli luullaan että osataan, mutta ehkä osaaminen ei vielä ole tarpeeksi hyvällä tasolla. Mieli tietää mitä tehdään, mutta keho ei. Nämä ovat usein myös niitä jotka kikattelevat ylipainoisille, vaikka omaa tekemistään voisi tarkastella kikattelun sijaan.

Minut on valmentajana tehnyt ylpeämmiksi ne, jotka yrittävät vaikka aina eiekalla kerralla onnistuisikaan. Mutta sitten kun onnistuu, niin hymy on herkässä. Ne jotka ylittävät itsensä. Ne jotka pyytyvät apua. Ne jotka kertovat rehellisesti. Ne jotka eivät valehtele itselleen!

@ptniinanevalainen

-Niina-

Lisätietoja facebookista @ptniinanevalainen tai sähköpostilla

Super Treenileiri on valmennus, jossa treenataan kovaa sekä ulkona, että sisällä. Luvassa Niinan tapaan mm. porrastreeniä, mäkijuoksua, kahvakuulailua.

Hinta sisältää pienryhmätreenit, ruokavalion, saliohjelman ja halutessaan tulosten seurannan. Mukaan mahtuu 8 hlö.

Voit osallistua kunnon kohottajana, laihduttajana tai vaikka vain Treenileirien takia.