Tässä taannoin katsoimme tyttären kanssa Everestin maisemia Google mapsista. Jotenkin kaikki se puhe ja tytön kysymykset saivat minut miettimään matkaa. En ole juuri kerinnyt ajattelemaan matkaa "Mitä jos?" Näkökulmasta. Yöllä kuitenkin havahduin neljän aikaan miettimään tulevaa. Ehkä jylhät vuoret ja maisemat saivat tajuamaan miten korkealle olemme oikeasti menossa. Miten vaaralliselle lentokentälle laskeudumme. Sieltä ei ihan hetkessä alas tulla, jos jotain tapahtuu. Korkein kohta on kuitenkin Kala patharin harjanne, jonne toivomme pääsevämme. Korkeus on tuolloin 5545m.
Minulta kysytään paljon matkaan liittyviä kysymyksi. Tässä muutama vastaus:
Missä yövymme?
Yövymme teemajoissa, eli emme yövy teltassa.
Minkälaiset kiipeilyvarusteet on? Emme kiipeile. Vaellamme. Perus vaelluskengät ja mahdollisismman mukava vaatetus. Tällähetkellä mietin paljon varustusta. Olen ethnyt jo hankitalistaa. Makuupussi, otsalamppu, päiväreput, rinkat, lämmintä vaatetta tarpeeksi. Pitää huomioida rinkan paino, joten varusteet pitää miettiä tarkkaan. Kaikkea en yhden reissun takia halua ostaa kalliilla, joten mietin myös budjetin kannalta fiksuja ratkaisuja.
Miten valmistaudun kuntoni puolesta matkaan?
Luulen, että minulla on ihan tarpeeksi hyvä peruskunto vaeltamiseen. Toki jatkan treenaamista vanhaan malliin ja aerobista olenkin jo jonkun aikaa tehnyt enemmän. Kävelyä, kävelyä kävelyä, sitä tulee minulle paljon.
Onneksi valmennukset, treenileirit, uusi harrastus ja perhe ovat pitäneet minut kiireisinä. Joku onkin ehkä nähnyt vähän päälläseisontaa instagramissa. Tämä liittyy oleellisena osana uuteen harrastukseen, nimittäin sirkukseen. Mukavaa päästä treenaamaan jotain muutakin välillä kuin salia. Joten liikaa aikaa ajattelulle ei ole jäänyt. Tykkään kiireestä. Tykkään pienestä paineesta, koska silloin olen tehokkain. Syksy tuleekin olemaan hyvin lennokas, mutta onneksi yksi pieni lomakin mahtuu vielä syksyyn.
-Niina-
@ptniinanenevalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti