Everest- vuoristotauti ja yksi vaarallisimmista lentokentistä

Syksy on tullut vauhdilla. Tajusin, että matkaan on alle kuukausi ja valmistelut edelleen vaiheessa. Mielen on vetänyt matalaksi sairastelu. Joku vatsapöpö on selättänyt minut. Olen yrittänyt lukea kirjallisuutta vuoristotaudista ja mahdollisista vastoinkäymisistä matkalla, jotta pystymme ennakoimaan tulevia viikkoja. Kaikkeenhan ei pysty varautumaan, mutta olisi edes ajatuksen tasolla käynyt erilaisia skenaarioita läpi. Varsinkin nyt kun selvisi, ettei edetä ryhmän mukana, vaan tulemme kävelemään oppaan kanssa kolmistaan. Se sopii meille ja ehkä hiukan salaa toivoinkin tätä. Ryhmiin törmäämme kuitenkin majapaikoissa, joten en usko että kolmistaan saamme matkaa pitkään taivaltaa.

Yksi asia joka mietityttää matkassa on vuoristotauti. Se on minulle todella vieras asia. Vaikkakin olen lukenut paljon ja kuullut siitä paljon, niin minulla on tunne etten tiedä siitä mitään. Ja näin varmasti onkin.

Vuoristotaudista pieni tietopläjäys. Vuoristotauti ei sinänsä ole sairaus vaan joukko oireita, elimistön totutellessa ohueen ilmaan. Vuoristotauti pitäisi huomioida aina kun liikutaan yli 2500 metrissä meren pinnasta. Oireita on mm. päänsärky, väsymys, heikotus, ruokahaluttomuus, univaikeudet, kömpelyys, mielialan vaihtelut ja turvotus. Vuoristotaudin oireet pitää ottaa aina vakavasti. Lievään vuoristotautiin auttaa usein lepo samassa korkeudessa, särkylääkkeet tai laskeutuminen alemmaksi. Vakavaan vuoristotautiin, aivoödeemaan ja keuhkoödeemaan tarvitaan jo lisähappea ja painekammiota jos laskeutuminen ei onnistu. Myös evakuoiti on jo tarpeen. Lisää aiheesta voi lukea Heikki Karinen ja Juho Jalkanen | MATKAILULÄÄKETIEDE

Taudin oireet on hyvä jokaisen tunnistaa jotka lähtevät korkeammille nyppylöille liikkumaan. Tiedän, että minulla tulee olemaan haasteena rauhoittuminen. Ja tämä on ollut osaltani isoin murheenkryyni. Liika tänttähääräys voi koitua kohtalokkaaksi näissä maisemissa. Mieheni varmaan köyttää minut sänkyyn, jotta en ponnistele liikaa. Tässä ilman alassa ei tehdä marathon suorituksia tai treenata lihaskuntoa. Lentokoneemme laskeutuu jo 2860 metriin Luklan kentälle. Eli ilman alaan jossa voi jo saada vuoristotaudin oireita. Lentokentästä video TÄÄLLÄ. Videon lopussa on laskeutuminen kentälle, joka näyttää TODELLA lyhyeltä. Lento tulee olemaan varmasti yksi jännimmistä asioista matkalla.
Aijon marssia kirjastoon lainaamaan muutaman pokkarin ja äänikirjojahan kuuntelen paljon. Uskon, että nämä auttavat minua rauhoittumaan matkalla. Tämä on minulle myös hyvä tilaisuus pohtia elämää ja tulevaisuutta. Ennen kaikkea elämään hetkessä! Uskon että opin matkalta paljon. Osaan avata silmiäni taas vähän enemmän ja opin itsestäni enemmän. Uskon kasvavani ihmisenä taas vähän, niin kuin monessa asiassa jota lähden tekemään.

On mahtava kirjoittaa tänne blogiin ajatuksiani matkasta. Myös hiukan peloistani ja valmistaumisesta. Kirjoittaminen tänne saa minut myös miettimään matkaa tarkemmin. On hyvä pysähtyä ja miettiä. Miettiä lukemaansa ja valmastautumista. Pohdin paljon asioita ja välillä kaikki pohdinta on hyvä päästää ulos.

Minulta puuttuu edelleen vaelluskengät ja makuupussi. Muutoin kamat alkavat olla kasassa.  Joitakin hanskoja pienempiä välineitä lukuunottamatta. Odottelemme Aventuralta infopakettia, joka pitäisi tulla tällä viikolla. Mitä lähemmäksi matkaa mennään, sen malttamattomammaksi käyn. Toisaalta onneksi on vielä aikaa, jotta pystyn vielä valmistautumaan henkisesti tulevaan.

-Niina-

@ptniinanevalainen