torstai 18. tammikuuta 2018

Minun työni ylipainosten parissa

Nyt kirjoitan vähän totisempaa tekstiä työstäni. Työni ei aina ole hymyillä asiakkaalle kuntosalilla, tai istua koneella kirjoittamassa saliohjelmia tai blogitekstejä. Ne on ehkä työni hauiskin puoli. Ja blogi on ollut minulle usein myös tapa saada ajatukseni muualle hetkeksi. Voin olla se fitnesstyttö, joka treenaa kovaa salilla ja ottaa ehkä jopa selfien instagramiin, mutta onko kaikki niin mustavalkoista.


Joskus edellisen asiakkaan jälkeen pitää hymy vaan repiä sieltä persiistä, vaikka tilanne olisi kuinka vakava. Vaikka olisin ehkä itkenyt juuri edellisen asiakkaan kanssa. Olen, siis työskennellyt todella ylipainosten parissa kauan. Ja kun kyse on todellisesta ylipainosta, ei kymmenestä tai kahdesta kymmenestä kilosta, on henkinen hyvinvointi isossa osassa valmennusta. Olen huomannut, että moni ulkopuolinen ei aina tiedä työstäni tarpeeksi ja vähättelee työtäni. Olenhan vain pelkkä personal traineri. Sellanen pilipali puoskari, joka näyttää liikkeitä ja selaa kännykkää asiakkaiden läsnäollessa. Mutta se mitä työkseni teen ei ole ollut vain perus PT hommia.

Henkinen hyvinvointi on aika vieras sana monelle. Ulkoapäin voi ihminen näyttää kuinka hyvältä tahansa, mutta sisäpuoli ei tunne samalla tavalla. Ylipainoisten kanssa olen huomannut, että monelle isoon osaan nousee ulkonäköpaineet ja huonommuuden tunne. "Ei ylipainoinen voi olla hyvä." joku sanoi minulle joskus. Minulle nousi tästä kylmät väreet ja oikeastaan olen huomannut samat sanat ylättävän monen huulilta. Oli kyse sitten kotiäidistä, sairaanhoitajasta, remonttimiehestä, professorista, insinööristä tai lääkäristä, niin tunteet on ollut samanmoisia, kun painitaan ylipainon parissa.

Näänkö työssäni sitten enemmän pahaa oloa, kuin muut? Voi olla, koska monelle olen ollut se "viimeinen keino kokeilla." Valitettavasti en aina tässä ole onnestinut ja olen joutunut luovuttamaan jo valmennuksen alussa. Joskus haavat ovat niin syvät, että vain lääkäri, joka oikeasti ottaisi asiat tosissaan olisi pystynyt auttamaan. Joskus tuijotan taivaalle ja mietin, niitä ihmisiä, jolle olemme yrittäneet hakea apua, mutta heitä ei ole otettu järjestelmässämme tosissaan. Pussikeittokuuri ja kotiin. Olisinko vainut auttaa enemmän? Miten heidän lapset, jotka ovat jääneet ilman äitiä?


Jokainen joka tiputetaan järjestelmän ulkopuolelle on liikaa. Ja ihmiset jotka ovat kokeilleet kaikki pikadietit ja superdietit, eivät enää kaipaa pussikeittokuuria. He tarvitsisisvat ammattiapua ja pussikeittopaketti ei valitettvasti tätä ole. En todellakaan ole aina oikea henkilö auttamaan, mutta joskus pelkästään jutteleminen ja säännölliset tapaamiset liikunnan parissa on auttanut uskomattoman paljon. Jos saan tuekseni vielä jonkun henkisen puolen ammattilaisen, niin olemme oikealla polulla onnistumista. Ja kun henkinen hyvinvointi paranee pikkuhiljaa, myös paino alkaa laskemaan ja ne ihmiset ovat saaneet mahtavia tuloksia aikaiseksi! Joskus kyse on myös puhtaasti terveydestä. Reilu ylipaino vie mielen matalaksi kun huomaa, ettei tiettyjä asioita voikkaan enää tehdä. Joskus kyse on myös siitä, ettei osata vain liikkua. Ei tiedetä mistä aloittaa ja yksin ei voimavarat riitä. Silloin työni on parhaimmillaan, pystyn antamaan eväät joilla pääsemme eteenpäin. Joskus kyse on myös siitä, että olemme yhdessä tehnyt aikaisemmin jo ison työn. elämä on taas valmennuksen jälkeen vienyt väärille poluille ja ei uskalleta tulla luokseni uudestaan. Hävetään ja tunnetaan epäonnistumisen tunnetta. Minä jos joku tiedän, että elämä ei mene, niin kuin olisit sen käsikirjoittanut aikaisemmin. Kuopasta voi aina nousta! Joskus kuopan laidat ovat korkeammat ja se vaatii vain enemmän ponnisteluja.

Nämä ihmiset jotka tulevat luokseni ovat kuulleet tai lukeneet minun uskomattomista asiakkaista, jotka ovat pudottaneet hurjia määriä painoa. Kaikki eivät halua olla esillä sosiaalisessa mediassa, mutta jotkut haluavat. Mutta puskaradio on toiminut hyvin. Välillä kun työni käy oikeasti raskaaksi olen miettinyt niitä ilon hetkiä kun olen itkenyt asiakkaan kanssa onnistumista tai juossut 10km asiakkaan kanssa, joka ei ikä ennen tapaamistamme olisi voinut kuvitellakkaan juoksevansa. Onneksi onnistumistarinoita on paljon enemmän kuin niitä hetkiä kun hakkaan päätä seinään.

Työni on kasvattanut minua henkisesti kovasti. Olen oppinut kuuntelemaan suoranaista valehtelua, vaan sen takia ettei kehdata puhua totta. Olen oppinut tulkitsemaan erilaisia epämielyttäviä tilanteita. Olen oppinut mihin kuntosalilaitteeseen kukin mahtuu ja koska minun on aika sanoa, että me ei yhdessä pystytä tähän tai yhdessä me tehdään tämä! Olen oppinut, että vaikka kunka yritän auttaa, kaikki eivät apua ole valmiit ottamaan vastaan. Olen oppinut, että perus PT koulu ei ole opettanut minulle juuri mitään ylipainosta tai oikeasta ylipainon tuomasta pahastaolosta. Sen on voinut oppia vain kuuntelemalla ja tekemällä tätä työtä. Olen oppinut järjestelmästämme paljon. Varsinkin sen, että vaikka yrittää kaikkensa ei välttämättä saa oikeanlaista apua. Tai järjestelmä on niin monimutkainen, että oikeanlaista apua on mahdoton löytää. Tai sinut käännytetään ovelta. Koska ylipainoinenhan voi aina laihduttaa!!!! Helppo homma, vai onko?

Jonkun mieletön unelma voi olla, olla terve.

@ptniinanevalainen
-Niina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Aikuisten kiusaaminen

Sain idean tähän aiheeseen radioosta. En edes muista mistä kanavasta oli kyse, mutta asia on mielestäni hyvinkin tärkeä. Moni kokee kiusaami...