sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Mä nyt sitten vaan aijon olla huono vanhempi

Jouluun pitäisi olla kivasti aikaa. Enkä haluaisi viettää joulua vain kaupallisena juhlana, vaan haluaisin viettää oikeasti aikaa tärkeiden ihmisten parissa. Haluaisin myös opettaa tytölle, ettei Joulun tartte olla sinkoilemista ja ostamista tai myymistä. Kuitenkin kun Marraskuu lävähti tauluun, niin joka tuutista alkoi tulemaan joulukiireitä. Tämä on ensimmäinen joulu moniin vuosiin kun asumme isommassa kaupungissa. Voisin väittää, että ei maalla ollut näin kiireistä. Tai ainakaan se ei alkanut marraskuussa. Tässä meidän YKSI lapsisen perheen marraskuun joulun avaus:



Tytön koulu:
Nyt on hyvää aikaa myydä keksejä ja muita namusia. Otetaan homma haltuun ja myydää. Kun tämä ruljanssi ei vielä ole lopussakaan, niin joulumyyjäisiin pitäisi penkoa tavarat läpi jos vaikka arpajaisvoittoja löytyisi (Tai ainakin voi ostaa karkkia ja pussittaa niitä)  ja leipojiakin tarvittaisiin myyjäsiin. Samaan aikaan vanhempaintoimikunnan kautta pitäisi jälleen myydä namusia. Isät on kutsuttu kahville kouluun. Ja isovanhempienkinpäivä on. Lauantain koulupäivä. Itsenäisyyspäivänä esiinnytään Järvenpääsalissa ja tätä pitää treenata tottakai ennen esitystä. Helmi viestit laulaa ja vanhempien Whatsapp huutaa erroria.

Partio:
Joululeiri ja partiolaisethan myy aina joulukalentereita. Jos et myy tarpeeksi, et saa merkkiä. (Hikipisara valuu otsalle kun taas alan laittamaan viestiä tutuille, että nyt olis sitten kalentereita tarjolla)

Tanssi:
Jouluesitys (Vanhempia on kerrankin ajateltu ja huokaisin helpotuksesta, kun esityksen eteen ei tarvinnut ostaa mitään tai myydä mitään)

Tähän päälle sitten vielä omat työt, työharjoittelu, koulu, toisen vanhemman työt, tytön koulu, 2x viikkoon baletti, 1xpartio.  Nämä on siis ne normaalit joista selvitään hyvällä suunnittelulla. Mitä sitten kun toinen vanhempi lähtee viikoksi työmatkalle ja toinen sairastuu täysin sänkypotilaaksi. Edelleen se kouluryhmä laulaa ja helmiviestit kummittelee. Suunnittelet kalenteria uudelleen ja mietit että mihis ihmeeseen se joulun rauha hävisi. Nyt joku lyhtypää sanoo, että eihän kaikkeen tartte osallistua. Vastaus tähän voisi olla. "Nii-in, onko muita vaihtoehtoja?" Kaikkeen kun nyt vaan oikeasti enää et kellon puitteissa pysty. Joku ehkä onkin lukenut aijemman juttuni päivärytmistäni.

Kipeenä ollessa on ollut aikaa viikon verran miettiä asioita. Tässäkin tilanteessa mietin niitä perheitä joilla on enemmän kuin yksi lapsi. Pelkästään koulun (toimikuntien tai vanhempien) tuomalla paineella joulun alla saa vanhemmille luotua painetta ja voin kuvitella yksinhuoltaja tai ehkä muitakin perheitä, jotka joutuu sanomaan, että ei ole voimavaroja enää mennä tapahtumiin tai leipoa myyjäisiin. EI JAKSA! Kiitos kuuluukin sitten niille äidelle ja isille jotka jaksaa ja pystyy.

Mietin asioita usein myös juurikin asiakkaitteni kautta. Miksi niin moni syö masennuslääkkeitä? Miksi niin monella on verenpaine koholla? Miten niin moni tuntee stressiä? Miksi niin moni sanoo minulle ettei jaksa huolehtia itsestään? Ja monella vanhemmalla on myös kouluikäisiä lapsia. Ympäristön tuoma paine saattaa olla yllättävän kova.

Näillä mietteillä sitten ensiviikon sairaslomalta paluun pyöritykseen. Mun kalenterista on karsittu kaikki turhuudet, jotta voin keskittyä olennaiseen. 

-Niina-
@ptniinanevalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Aikuisten kiusaaminen

Sain idean tähän aiheeseen radioosta. En edes muista mistä kanavasta oli kyse, mutta asia on mielestäni hyvinkin tärkeä. Moni kokee kiusaami...