tiistai 29. elokuuta 2017

Thaimaan matka osa 1. Yhden unelman toteutus.

Viime vuonna piti ajaa kolmen peuran kanssa kolari, jotta tajusin että elämä pitää elää täysillä ja tehdä ne unelmat heti, jos ne ovat mahdollista toteuttaa. Seuraavana aamuna tästä tajusinkin varaavani lennot kuukaudeksi Thaimaaseen. Siitä alkoi suunnittelu ja odotus. Harmiksemme matkan ajankohta sopi vasta kesällä, koska työt ja koulut piti ensiksi hoitaa. Matka varattiin syyskuussa ja matkaan lähtö olisi kesäkuun 10. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että matkamme olisi jotain muuta kuin löhöloma. Kuukauden löhöily aurinkotuolilla kun nyt ei vain sovi meidän perheelle. Pikkuhiljaa matka alkoi muovautua mieleiseksemme. Varasimme hotellit momondon kautta, koska tärkeimmät speksit olivat iso, hieno uima-allas ja siisti hotelli. Tähdillä ei ollut niin väliä, vaan sillä mielyttikö hotelli meitä. Samalla tuntkimme karttaa ja pähkäilimme kulkureittiämme. Oli selvää että suuntamme jossain välissä Thaimaan pohjoisosaan Chian Raihin, missä kummilapsemme Planin kautta asuu. Thaimaan kulttuuri on aina kiehtonut minua ja miestäni. Hymyjen maa, Nyt pääsisimme tutustumaan kulttuuriin lähemmin.

Matkatarjoukset TÄÄLTÄ

Alkuvuodesta eteemme tuli muutto ja tapaturmani. Aikaisemmin kirjoittelinkin tapaturmastani, jutun voi lukea TÄÄLTÄ. Aikaa matkan miettimiselle ei juuri ollut. Takaraivossa näin kuitenkin kokoajan kuvan lentolipuista. Olisi siis syy jatkaa eteenpäin. Samalla otin asiakkaita vastaan, vedin jumppia ja hoidin kouluasioita. Ilman lentolipun kuvia takaraivossani olisin varmasti henkisesti voinut huonommin. Muutama viikko ennen lähtöä käteni leikattiin ja lääkäri lupasi minun pystyvän kantamaan rinkkaa matkalla.

Päivää ennen matkaa marssin jälkitarkastukseen. Viimeiset päivät olivat mennyt hirveissä kivuissa. Ja samalla oli hoidettava myös luvatut jutut, joten sain mahdutettua näihin päiviin myös elokuva- avustajan osan lapsukaisille ja itselleni. Samaan aikaan miheni päätti lähteä neljän päivän työreissulle. Pakkaaminen toteutettiin siis yöllä ja matkapäivänä. Onneksi tavaraa ei paljon rinkkoihin mahtunutkaan.

Vihdoin pääsimme lähtöön. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Ensimmäinen aamupala, yhden matkalaisen sairastuttua ruokamyrkytykseen.
 
Matka alkoi Bangkokista jossa vietimme ensimmäiset päivät uiden ja katukojuissa syöden. Yksi ruokamyrkytys mahtui matkaan mukaan. Mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä. Bangokissa kävimme myös huvipuistossa. Siam park City oli niin iso, että suurin osa jäi kiertämättä. Siellä oli vesipuisto, huvipuisto ja dinopuisto.  Oli mahtavaa kun puisto oli puolityhjänä ja mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Thaimaassa turistikausi ei ollut alkanut ja varsinkin suomalaisilla on kesällä matkustamisesta Thaimaaseen suuret ennakkokäsitykset. Itse olen matkustanut Thaimaaseen kolme kertaa ja aina kesällä tai syksyllä. Hyvät ilmat, sadetta öisin ja joskus kuuroja päivällä ja lämpö oli tälläreissulla 29-34 välissä koko matkalla. Sopii meille! Itse olin myös lukenut säästä paljon kommentteja mm. Facebookista ennen lähtöämme. "Hirveän kuuma ja sataa vain vettä, kyllä minä tiedän, olen asunut siellä" ja  "Ei kannata kesällä matkustaa sinne". Me emme kuitenkaan kokenut säätä hirveän huonona ja ainahan olisi ollut mahdollisuus vaihtaa matkasuunnitelmia sään mukaan.

Siam park city




Pystyin kantamaan rinkkaa, mutta selkään en sitä itsenäisesti saanut. Lääkärin lupaus toteutui. Särkylääkkeitä kului hyvät määrät. Hiuksia en saanut itse ponnarille ja vaatteet sain päälle vain avustettuna. Mutta nautin! Lilluin vedessä ja tein lääkärin ohjeen mukaan liikuntaa, vaikka sen jälkee käsi oli todella kipeä.Välillä romahdin kivusta lattaille kun käänsin kättä väärään asentoon.  Helvetti, käsi oli saatava kuntoon!! Käsi paranisi vielä.


Bangkokista lähdimmekin lentokoneella Dong Mueangin kentältä pienellä Thai Lion koneella kohti Chiang Raita. Kone hyppi ja pomputti niin paljon, että huomasin puristavani mieheni kättä rystyset valkoisena. Turbulenssia... Tyttö nukkui tyytyväisenä pienessä heilutuksessa.

Teak Garden

Valkoinen temppeli



Chian Raissa meillä oli hieno hotelli Teak Garden. Hotellissa piti olla kuntosali. Tai olihan se.... Jumppasin altaassa. Chian Raissa oli muutakin nähtävää kuten Valkoinen temppeli. Hinnat myös oli havempia kun Bangkokissa. Yllätyimme tästä paikasta todella positiivisesti.

Planin toimisto
Vihdoin päivä jota odotiimme eniten. Kummilapsen tapaaminen! Plani oli hoitanut meille auton, oppaan ja tulkin kokopäiväksi. Ensiksi menimme paikalliseen kauppaan ostamaan pesuvälineitä perheelle, jotka halusimme lahjoittaa. Ostimme hammasharjat, shamppoota ja saippuaa. Kysyessämme hoitoaineesta, saimme naurun päällemme, ei kuulemma käytä. Kävimme hakemassa myös ruokaa matkakaamme ja ruokaa odotellessamme työntekijät kertoivat mitä Plan on saanut kylässä aikaiseksi. Hieno työtä!

Koulu

Koulu

Matka jatkui Planin toimiston kautta kummilapsemme kouluun. Koulussa tapasimme rehtorin ja opettajia. Meitä selvästi kunnioitettiin. Kummilapsemme tuli moikkaamaan meitä ensimmäistä kertaa ja johdatti meidät luokkaansa. Vastassa oli ensimmäinen luokka ja kaksi opettajaa. Pääsimme opettamaan englantia ja suomea luokalle. Tyttömme leikki laululeikkejä lasten kanssa. Olimme keränneet suomesta ison pussillisen vihkoja, kyniä ja kumeja luokalle. Pääsimme jakamaan ne. Olimme saaneet lahjoituksena myös tarroja, joita tyttömme pääsi myös jakamaan. Se kiitollisuus joka näkyi lapsista oli erlaista, kuin meillä suomessa. Se oli jotain käsillä kosketeltavaa. Loput kouluvälineet lahjoitimme luokalle. Tässä koulussa osattiin kunnioittaa lahjoituksia!



Saimme kummipoikamme matkaamme ja lähdimme kylään jossa poika asui. Tuliaisiksi suomesta veimme mukanamme kuvakirjan suomen luonnosta. Tämä rikkoi mukavasti jään. Kerroimme poroista, revontulista ja lumesta. Lapsille annoimme tatuointeja, kirjoitusvälineitä ja jalkapallon. Tavarat menivät heti käyttöön. Söimme lounaan lattialla. Meille oli valmistettu erilaisia Thaimaalaisia ruokia ja toimme mukanamme myös ostamamme ruoat. Söimme kaikki yhdessä ja juttelimme mukavia.
Kaivo


Perhe halusi viedä meidät katsomaan kylänsä temppeliä. Se oli kunnia. Ulkopuoliset eivät kuulemma ole tervettulleita ilman kutsua. Matkalla temppeliin, näimme myös Planin rakentaman kaivon, joka oli kovassa käytössä. Ajattelin aikaisemmin että tapaaminen saattaisi olla hyvinkin koskettava, mutta meidät otettiin niin ilolla vastaan, että ei edes kyyneliä tullut. Lapset pitivät toisiaan kädestä ja potkimme palloa kaikki yhdessä. Meidät toivotettiin tervettuleiksiuudestaan ja varmasti aijomme vielä palata! Veimme kummilapsen takaisin kouluun. Tunti pidettiin koulun terassilla, koska luokassa oli liian kuuma. Lapset istuivat kaikki hienosti kunnellen opettajaa. Minulle jäi hyvin tyhjä olo. Meillä oli ikimuistoinen päivä ja se oli nyt loppu. Paluumatka oli vähän haikea.

Chiang raista matka jatkui Nok Airilla Bangkokin kautta Krabille... Tästä kerron lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Kirjoittaessani tätä, kävin jälleen läpi samoja tunteita kuin alkumatkan aikana. Käteni suututti minua, olin henkisesti rikki. Kuitenkin matka antoi uskoa parantumiselle. Kylässä käydessämme kohteliaisuus, hymyt, lasten kiitollisuus ja perheen tapaaminen nousi taas mieleeni. Hymyilen... Kirjoitin tätä pienen tunnekuohun vallassa. Halusin kirjoittaa, miten itse näin asiat ja kun kirjoitan, tiedän että pisteet ja pilkut ja isot kirjaimet karkailevat. Olen pahoillani. Onneksi sinulla on aina ollut mahdollisuus keskeyttää lukeminen ja poistua sivuiltani. Mutta kiva jos kestit tämän ja luit loppuun :)


-Niina-
@ptniinanevalainen








2 kommenttia:

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...