sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kisapäätös

Olin viime syksyn kisojen jälkeen hissukseen kisaamisesta, koska en ollut yhtään varma miten kroppani reagoisi uuteen diettiin. Viime dietti kun meni miten meni. Olin ihan kypsä kuulemaan neuvoja siitä miten kuuluu dietillä syödä ja liikkua.
"Lisää ruokaa",
"Kokeile HIIT:tejä",
"Juo vettä litra aamuisin heti kun heräät".

Olin myös kyllästynyt voivotteluun. Miten dietti ei sujunutkaan. Päätin itse kuitenkin nousta lavalle. En halua sanoa puolikuntoisena, mutta siinä kunnossa mihin en itse ollut tyytyväinen. Samaan aikaan luin blogia, missä joku muidu kertoi ettei halua nousta lavalle ellei ole siinä kunnossa missä haluaa ja haluaa lähteä voittamaan. Tämä teksti meinasi viedä minulta loputkin liikunnan ilot mennessään. Kirjoittaja totta kai luuli kirjoittavansa hyvän ja kannustavan tekstin. Ehkä näin oli jollekkin muulle lukijalle. Ei minulle. Oikeastaan raivoni taisi nousta jostain pintaan ja päätin lähteä lavalle, juuri tästä syystä. Ei kilpaurheilijaksi tarvitse nousta päivässä vaikka jokainen blogi hehkuttaa miten fitness kaunotar pärjäsi ensimmäisissä kisoissaan. Mielestäni Fitness urheilu, niin kuin muutkin kovan tason urheilulajit vaativat tietynlaisen elämäntavan. Lavalle nousu kruunaa kuitenkin kaiken. Pelkäsin että jos nyt en nouse lavalle niin koko kisaaminen jää kokonaan. Ylitin siis itseni! Kaikki aina toitottaa että itsensä ylittäminen on tärkeintä. Mutta kuka oikeasti ylittää itsensä tekemällä jotakin vain itselleen? Päätin etten ajattele muita.


Tein sen oman pääni takia. Ja ei ollut kisoin tiukin perse, mutta ainakin olin tehnyt kovemman työn sen eteen kun ehkäpä vieressäseisovani. 

Se minkälaisia kommentteja kisaaja saa muilta on ihan järjetötä. Meidän kroppaamme saa kehua ja haukkua. Kun lähdin dietille joulukuun alussa. Olin juuri tullut viikon lomalta dubaista. Nestettä oli kerrytetty mukavasti ja oli mistä alkaa tiputtamaan. En toki ollut mitenkään iso muiden silmissä. Sanoin kaikille että haluan kesäkuntoon ja sen takia vähän dietataan. Vaikka kokoajan tiesin tähtääväni lavalle. Olin vain niin korviani myöten täynnä muiden kommentteja. Oli ne sitten hyviä tai huonoja. Näin sainkin pidettyä kommentit muiden mahassa. Vain harva tiesi mihin tähtäsin ja millä raivolla.

Tammikuussa sitten kun piti ilmoittautua kisoihin niin jokuhan bongasi minut listalta ja sitten alkoi facebook laulamaan. Paras oli "Eikö sinun pitäisi olla kireemmässä kunnossa!?!"  Jaaha, siitä se sitten alkoi. Kisoihin oli aikaa yli kolmekuukautta ja minun pitäisi olla kisakunnossa. Meinasi muuten jälleen latistaa fiilistä. Onneksi en ole hirveän herkkä nahkainen, koska tässä lajissa ei voi olla. Totta kai jotkut asiat ottaa pannuun (yleensä se on ihmisten typeryys). Hissakseen jatkoin kiristelyäni.


Nyt kisoihin on alle kolme viikkoa ja kunto on parempi nyt kuin edellisen kerran kisapäivänä. Se antaa motivaatiota jatkaa täysillä loppuun asti. Aina olisi parannettavaa. Mutta kun annan tällähetkellä tälle kaikkeni, niin tiedän lavalla tehneeni kaiken mitä tällähetkellä pystyin. Luulen että kehittelin itselleni jonkinmoisen stressin siitä että joudun selittelemään kisa-asioita ihmisille ja omaa kuntoani. Nyt olen saanut vetää itseni kuntoon vähitellen. Ilman selittelyjä. Ja niitä kaikkia upeita neuvoja :D

Olen myös päättänyt pitää kisojen jälkeen taukoa ja opiskella. On kokonaan luovu asiakkaistani ja valmennettavistani mutta pidän valmennuspaikat vähäisinä. Fitneksen parissa tulen jatkamaan kaikesta huolimatta, koska onhan tämä maailma jota rakastan! Maailma josta oppii kokoajan.

Matkassani lavalle kulkeen upea joukko ihmisiä ja yhteistyökumppaneita. Jokainen näistä on jaksanut uskoa minuun. Esittelyni ja kiitokseni voi käydä lukemassa bodylehden sivuilta www.bodylehti.fi Yhteistyökumppaneita on tullut matkan varrella lisää ja näistä vielä lähempänä kisoja. Jos olet halukas lähtemään tukemaan minua, niin laitahan viestiä minulle. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi ;)

Minuahan voi seurata instagramissa @ptniinanevalainen ja kisoja kohti kulkiessa insta on päivittynyt päivittäin, joten sitä kannattaa seurailla.



Hyvää pääsiäistä! Ja tsemppiä kaikille kisaajille loppurutistukseen. Tulette kaikki näyttämään upeilta <3 Älkää kuunnelko muiden kommentteja vaan sulkekaa korvanne ja silmänne kaikelta ulkopuoliselta ja tähdätkää focus omaan jaksamiseen ja parhaanne yrittämiseen!

PS. Tässä postauksessa käytetyt kuvat ovat jo muutaman viikon vanhoja :D

-Niina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Viikko lähtöön! Matka kohti Everestiä

Nyt tuntuu, että lähtö koittaa liian äkkiä. Asiakkaiden kanssa on hyvä pöhinä päällä. Ryhmävalmennuksissa on saavutettu mahtavia tuloksia ja...