Lomapäiväni....

Niin eli miten minulla nyt sitten menee...

Herään aamulla noin kello seitsemän. Tyttö kysyy "Missä on tabletti?" "Laturissa" Tyttö nappaa tabletin ja minä kiitän taas ylempiä voimia, että sellainen on keksitty. Makaan sängyllä ja mietin että "Jaahas, olisko noustava." Tämä on ensimmäinen lomapäiväni.

Könyän vessaan ja sieltä suoraan vaaálle. "MITÄ ½%¤#&?!" Vaaka näyttää samaa kuin kahdeksana muunakin aamuna. Kaivan toisen vaa'an. Sekin näyttää samaa. Pakko uskoa. Kaivan kännykän, lähetän valmentajalle viestin ja rukoilen pullaa. Alan keittämään puuroa. Mittaan kaikki gramman tarkkudella. Puuron, raejuuston, soijalesitiinin ja päälle loraus mehukeittoa. Keitän kahvin. Mietin samalla että haluan edelleenkin lopettaa kahvin juonnin. Sekaan loraus soijamaitoa. Odotan vastausta pulla pyyntööni. Selaan samalla sähköpostini läpi ja positiivisena huomaan, että asiakkaillani menee hyvin. Hymy nousee huulilleni ja vastailen asiakkaiden viesteihin. Tykkään työstäni. Noh samalla kun tässä nyt teen töitäni, niin lähetän muistutuslaskut, vastaan facebook viesteihin. Katson blogini. Onhan tämä nyt sentään ensimmäinen lomapäiväni!

Mietin että kuka kertoo totuuden jos vaaka valehtelee. Olen oppinut että miehien sanaan ei kannata luottaa. Ne vastaa aina "Näytät hyvältä", "Näkyyhän susta tulokset" ne ei uskalla vastata kun hauikseni alkaa olemaan samaa kokoluokkaa kun heidän omansa. he ovat varmasti katsoneet paremmaksi vain myötäillä. Sitten mietin että keneen voin enää luotta tässä asiassa. Katson kuvia. Nekin on varmasti väärässä. Näytän kamalata. En voi oikeasti näyttää tuolta. En luota kameraan.

MITTANAUHA! Voinko luottaa häneen. No, en voi koska on ensimmäinen lomapäiväni ja nauha on töissä. Sitten keksin diettivaatekasani!

Alan väsäämään päivän ruokiani, koska olen ollut laiska ja jättänyt ne tekemättä. Aikaa tämä vie 15min. Kun koko päivän riisit on keitetty, kana paistettu ja vihannekset leikattu ja kaikki laitettu eväsrasioihin. Aina kun teen eväitä niin mietin, että miten jotkut eivät saa aamuisin tätä aikaiseksi. Samalla kun ruoka valmistuu niin minä laitan itseni kuntoon. Joo, kyllä, minulla menee n.10min kun oon pukenut ja meikannut. En ehkä ole päivisin se kaikista kaunein kukka, mutta kukka se on rumakin kukka. Omat evääni on aina hyviä. Olen syönyt aika pitkään jo samoja ruoka-aineita mutta jotenkin aina saan niihin jotain erilaista.

Saan vastauksen pulla pyyntööni. "En usko että auttaa asiaan." Samalla mietin että jotenkin arvasin tämän. En saa pullaa. Mutta joudun parin päivän levolle, mikä on vaikeata minulle! Kevyt kävely on sallittua. Jaahas. Pulla vaihtui sohvaan. Aletaan asennoitumaan tähän. Lasken kalorit lorvimispäivää varten. Hyvä näin. Kroppani tarvitsee tätä, Jos ei joku käske minua rauhoittumaan niin en varmasti rauhotu. Sen takia ilmoitan tytölleni että lähdemme äitini mökille passattavaksi. Olenhan sentään pakkolevossa, joten EN VOI TEHDÄ MITÄÄN! Olipas hyvä syy vetelöityä kokonaan.

Illalla kaivan diettivaatekasani esille ja mietin josko talvella ostamani 7 (SEITSEMÄT!) farkut mahtuisivat jalkaani. Yllätyksekseni 4 niistä meni päälleni. Pompin kotona onneissani. Minulle mahtuu farkut! Etureiteni, eikä hanurini ole enää liian iso! Eli vaa'at valehtelee varmasti. Luottamus meni juuri. Myös kisapäivänäni päällä olleet pöksyt livahtivat vain jalkaani. Ei edes puristanut! Tämä siis tuottaa tulosta. Samalla hetkellä luottamus itseeni ja tekemiseeni palasi. Peili ja vaaka on varmasti paholaisen keksintöjä. Ne näyttää aina huonoa lukua ja peilistä katsoo takaisin joku muu. Nyt muistan miksi Offilla en jaksanut ravata vaa'alla. Typerää tämmöinen vaa'an vahtaaminen. Tilanteessani se vain on vähän pakollinen juttu. Ehkä selviän tästä.

Alan ehkä taas miettimään että aijon nousta sinne lavalle vielä. Eiköhän tästä paketti kuorita esille.
Jos vielä mietit kisaamista niin mieti kaksi kertaa. Jos naisen ongelmat ovat isoja ja dietillä ongelmat saavat päättömät mittasuhteet. "Ei oo vaatteita" "Katso nyt noita muita kisaajia" " En varmaan mee lavalle" "En mä kiukuttele!!!!!" Oma ongelmani ei ole ruoka, vaan oma pää. Jonka haluan pysyväni matkassa mukana. Se on hiukan vaikeata mutta selviän kyllä tästä. Eniten haluan luottaa ja uskoa tukiverkostooni joka pudottaa minut kyllä maanpinnalle takaisin. Toivottavasti ;)

Mutta nyt lähden nostamaan koipeni kohti kattoa. Otan rennosti! Pukeudun mukaviin lökäpöksyihin ja palaan vasta kun siltä tuntuu. Pahimmat stalkkerit näkevät eilisen kuvani istasta :D

-Niina-

@ptniinanevalainen