sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Olenko pilannut lapseni fitneksen takia...

Takana minulla on jo yksi kisadietti ja toista on takana viikko. Eli jonkun verran löytyy kokemusta asiasta. Minusta ktuntuu ihan hassulta kun olen lukenut joitakin tekstejä missä äiti keroo ettei koskaan käy vaa'alla lasten nähden, keskustele ulkonäöstä tai ruokavalioista lasten kanssa. Olenko pilannut lapseni?

Joka aamu kisadietillä herään, käyn vessassa, marssin vaa'alle, kirjaan lukemat ylös ja keitän aamukahvit. Tällä alkaa joka ikinen päiväni (en todellakaan mene piiloon punnitsemaan itseäni, vaan teen sen ihan tytön vieressä jos se sattuu seisomaan siinä). Teemme tytön kanssa aamupalan, minä omani ja tyttö sitä mitä haluaa. Yleensä hapankorppua, kalkkunaa ja juustoa. Ja juo tuoremehua. Syömme yhdessä. Hän kysyy välillä mitä syön ja kerron toki mitä syön ja kysyn haluaako hän samaa. Yleensä ei, koska se on puuroa. YÖK puuroa!

Kuva googlesta

Lounas: Jos mulla on liharuokaa, niin yleensä muullakin perheellä ja kalaa samoin, niin kuin kanaakin. Joskus teen heille jotain erilaista lisuketta, mitä itse syön. Esimerkiksi perunaa. Minä kasaan omalle lautaselleni minun ruoat ja muut ottaa itse pöydästä mitä itse haluavat. Tarjolla on leipää ja kasviksia aina lisäksi. Oma tyttöni ei edes ihmettele enää mitä minä syön tai miksi en ota perunaa. Tämä on selitetty hänelle aikoinaan hyvin kattavasti. Ja tyttö osaa myös hienosti kertoa tämän kavereilleen, jotka tulevat kylään ja ihmettelevät miksi en syö samaa ruokaa muiden kanssa (tai siis kasaaa perunaa lautaselle tai ota lettua jos sellaista on tarjolla). Usein tuntuu että ihmiset ajattelevat tämän jotenkin hirveen isoksi asiaksi. Minusta isompi asia on se, että syömme usein saman pöydän ääressä ja keskustelemme päivän tapahtumista. Eikä se mitä toisella on lautasella. Tämä tapa tuntuu puuttuvan monista perheistä kokonaan.

Tämä kuva taisi olla joskus ajat sitten otettu kun tyttökin ilmaisi haluavansa lohisalaatin.

Välipala: Meidän perheessä on tapana syödä poikkeuksetta välipala. Niin aikuiset kuin lapset syö. Usein se on leipä. Minä syön "Äitin leipää" ja muut syö mitä kaupasta on ostettu tai aina saa ottaa myös "Äitin leipää". Offikaudella saatoin syödä joskus rahkan välipalaksi ja silloin oli lapsella jogurtti. Koska rahka on YÖK!

Mun viime dietin välipala
Päivällinen: On usein arkena niin että olen töissä kun muu perhe syö tämän ja minulla on silloin omat eväät mukana. Minun mieheni osaa myös laittaa ruokaa, joten se mitä he syövät ovat mieheni käsissä usein, ellen ole ihan vallan innostunut ja tehnyt valmiiksi heille ruokaa. Usein kyllä tulee pyyntö että voisi äiti laittaa ruoan valmiiksi :D Äitien laittama ruoka taitaa vain olla parempaa.

Iltapala: Arkena usein tyttö syö iltapalan ennen kun olen kotona. Leipää, muroja, jogurttia tai mitä ikinä keksiikään. Mieheni kanssa syömme sitten iltapan kun tyttö on jo nukkumassa.

Puhun myös ihan avoimesti työstäni tytölle. Miksi salaisin jotain asiaa työssäni sen takia että autan ylipainoisia tai treenautan ihmisiä jotka haluavat pysyä kunnossa tai vaikka rakentaa lihasmassaa. Tyttöni on myös ollut tapaamisissani mukana ja tietää hyvin mitä teen työkseni. Olenko nyt pilannut tyttöni ajatusmaailman?

Kuva: googlesta

Ja tyttö tietää hyvin mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei ja että salaattia pitää löytyä joka aterialta. Pyytää salaattia ruokapöydässä jos se puuttuu lautaselta. Tietää myös että kaikkea on hyvä maistaa. Ja jos syö karkkia jokapäivä niin voi tulla reikiä ja huono olo. Jos syödään pizzaa niin hän sanoo usein ettei tätä saa syödä joka päivä. Nyt viimeistään lapseni on varmasti mennyt pilalle!!!


Meillä ei juoda juuri alkoholia. Jos juodaan niin usein viiniä ja sekin silloin kun lapsi on nukkumassa. Dietillä ei edes sitä. Joskus kun erehdyin ottamaan jonkun saunajuoman, niin tyttö ihan hämmästy että mitä juon! Ja kerran tyttö kertoi ihmeissään kun ystävä perheemme luona yökylässä ollessaan, perheen mies oli juonut olutta... Eli pilalla! 6v:lle ei ole opetettu alkoholi kasvatusta... Otetaan järeet keinot käyttöön sitten murrosiässä :D Meidän elämäämme ei vain kuulu alkoholi. (Okei, ehkä joku on vahingossa nähnyt myös minut juhlatuulella :)

kuva googlesta

Jos nyt puhun jonkun kanssa diettini etenemisestä niin en peitä lapsen korvia. Asia on tehty hyvin selväksi että olen urheilija. Dietillä kaikki on erilaista kun perheessämme yleensä. Odotamme herkkupäivää yhdessä koko perheen kanssa. Elämme tätä yhdessä. Minulta pudotetaan hiilareita pois niin tiedämme että äitiä voi nyt vähän pipoa kiristää hetken. Ja tunteista on hyvä puhua. Kyllähän naisia saattaa pipoa kiristää muutenkin eli en ole poikkeus olin sitten dietillä tai en.

Poseerausta harjoittelemme yhdessä. Se on oikeastaan ihan hauskaa  tekemistä koko poppoolle. Anatominen asento edestä, käännös oikeaan, käännös oikeaan, käännös oikeaan, käännös oikeaan. Kiitos voitte palata line uppiin... Tässäkin kohtaa juttelemme jos en ole vetänyt napaa sisään ja jos takapuoli roikkuu... Varmasti traumatisoin tyttöni.... (Nyt hän varmasti kääntyilee olohuoneen lattialla aina oikealle ja miettii roikkuvaa takapuoltansa)

Sitten mieheni... Miten elämä muuttuu dietin aikana? No oikeastaan eväitä kannetaan vain joka paikkaan. Viimeiset viikot on tiukkoja ja sen tiedämme. Ehkä ei kannata jättää ruohoa leikkaamatta tai autoa pesemäättä, koska mökötys voi olla pitkä...Juuri eilen juttelimme viimeksi tulevasta ja mieheni tokaisi että sua pitää osata vain käsitellä. Niin eli kaikkeen oppii :D

Minä purkkeineni laivalla...
Nyt valaisin asiaa, miten olen saanut lapseni pilalle puhumalla työstäni, kehostani, ruoasta ja miten hirveän vääristyneeltä lapseni ajatusmaailma vaikuttaa... Minun mielipide on että "fitness äitejä" pidetään ihan turhaan vouhottajina, tai kärttyisinä tai (tämä on "hyvä") Harrastus menee lapsen edelle. Se joka minut tuntee niin voi olla varma että lapsi on elämäni. Lapsella on harrastus, niin myös minulla. En asu salilla vaikka näin leikkisästi aina sanon. En pidä itseäni sen kiireisempänä kuin muutkaan yksityisyrittäjät. Pystyn sisällyttämään treenini työpäivään. Pompin tramboliinilla, minulla on energiaa ja vietän aikaa tytön kanssa. Kaiken lisäksi perheeseemme kuuluu tarkka rytmi ruoan ja nukkumaan menon suhteen. Rutiinit ne olla pitää.

Tulevaisuus näyttää miten olen pilannut lapseni ja mikä on kasvatuksessa mennyt pieleen. Uskon kuitenkin että lapsen luonne sanelee myös paljon. Meidän tytöllä on tempperamenttia, samoin kun äidillä. Mutta aina voi kaiken laittaa huonon kasvattajan piikkiin ja marinoida sen vielä sanoilla "Noh, sen äiti olikin bodyfitness kisaaja". Eikö vain!

@ptniinanevalainen
-Niina-





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Aikuisten kiusaaminen

Sain idean tähän aiheeseen radioosta. En edes muista mistä kanavasta oli kyse, mutta asia on mielestäni hyvinkin tärkeä. Moni kokee kiusaami...