Kilpailuun tähtäävä urheilu VS hyvinvointi urheilu

Pohdin usein sitä miksi haluan nousta lavalle?  Miksi halusin viimeksi nousta lavalle? Miksi joku haluaa treenata hyvin voinnista välittämättä kovaa? Miksi joku taas urheilee voidakseen hyvin? Miksi jotkut haluaa asettaa päämäärän ja miksi jotkut eivät ikinä halua kilpailullista tavoitetta?

Kaikessa on puolensa

Pohdin asioita jo pelkästään työn kannalta paljon. Ymmärrän jollain lailla jokaista päämäärää jonka ihmiset itselleen asettaa. Joitan on kuitenkin vaikeampi ymmärtää kuin toista. Miksi toisen päätös olisi omaasi parempi? Tämä pätee myös monessa muussa asiassa (mieleeni nousi ensimmäisenä silikonien laitto. Sekin on suuri päätös, jota moni haukkuu ja karsastaa). Ei siitä sen enemään, enkä ole nyt laittamassa silikoneja.

Jos joku kertoo juoksevansa puolimaratonin niin se saa aikaan ihailua ja kannustusta. Mutta jos kertoo harrasvansa kehonrakennusta niin usein seuraa vain kasa kysymyksiä. Kehonrakennus kuulostaa sanana jo niin hirvittävän pelottavalta. Voisin verrata sanaa vaikka läskisoossiin, pelottava sana mutta sisältö voi olla hyvä. Poikkeuksia tosin löytyy tästäkin asiasta. Olen myös törmännyt usein kysymykseen "Eikö se ole epäterveellistä?" Voi se olla, mutta voi olla muukin urheilu.


Miksi sitten itse haluan nousta lavalle? Minulla pitää olla tavoite. Selkeä päämäärä mitä kohti kuljen. Muuten olen vähän niin kuin tuuliajolla. Voin urheilla, mutta en oikein löydä intoa. Ei riitä painonpudotustavoite tai senttien kasvaminen hauiksen kohdalta vaan sen pitää olla itselleni jotain suurempaa. Minulle onnistuminen ei merkitse voittoa. Mikä kuulostaa hurjalta. Minulle merkitsee se että olen antanut kaikkeni. Tekeekö se minusta huonon urheilijan? Voi olla,  mutta minulla on ainakin tavoite mikä tekee minut iloiseksi ja antaa syyn pitää itseni kunnossa. On syitä muitakin, mutta tämä on konkreettisin. Olen törmännyt myös tilanteeseen missä ihminen ei tiedä että valmistaudun kisaamaan ja hän on kovaan ääneen kertonut miksi hän ei ikinä itse kisaisi, hän on korostanut kaikki mahdolliset huonot puolet ja kertonut kuinka kamallilta kisaajat näyttävät ja samassa lauseessa viitannut miten MINÄ näytän niin terveeltä ja urheilulliselta ja miten itse haluaisi pyrkiä samaan... Mikä meni vikaan? Kunnioitan hänen päätöstä olla kisaamatta mutta mikä antaa oikeuden haukkua muita? Näitä saa lukea paljon myös blogeista ja somesta.

Minäkin olen joskus juossut

Jotkut treenaa hyvinvoinnista välittämättä. Tämä vaatii minulta paljon, jotta voin ymmärtää tämän. Kuitenkin takana voi olla muitakin syitä kun vain oma päätös asiasta. Painostus, ymmärtämättömyys, olettamukset, oman kuvan vääristyminen.... Kaikki ei ole niin  yksinkertaista miltä ulkopuolelta näyttää. Mutta ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan toisen päätökset. Se on helpompaa kuin ymmärtäminen. Ei syömishäiriöinenkään haluaisi olla sairas ja tätä on monen, TODELLA monen vaikea ymmärtää. Miksi hän ei vain söisi/ jättäisi syömättä. Helppoa eikö?

Miksi sitten joillain ei ole kummempaa tavoitetta? Kaikki ei tarvitse tavoitetta. Tai tavoite voi kuulostaa niin pieneltä muiden silmissä että sitä ei haluta tuoda julki. Toiselle tavoite on hyvinvoinnin ylläpitäminen. Esimerkkinä. vanhemmalle ihmiselle jotka käyvät salilla, ei se treenaaminen ole se pääasia vaan sosiaalinen kanssakäyminen ja vertaistuen saaminen. Tämäkin on yksi hyvinvointia edistävä asia. Samalla päivittäinen aktiivisuus lisääntyy vaikka treeni olisi lähinnä juttelua. Lenkillä voi käydä saadakseen ajatukset pois töistä. Stressin purku on hyvä syy lähteä liikkumaan ja tavoitteena hyvä. Itselläni ainakin toimii!

Olen joutunut avaamaan silmäni ja pohtimaan erilaisten ihmisten näkökulmia. Miksi jonkun päätös olisi parempi kuin toisen? Mikä tekee sinun näkökulman oikeammaksi kuin toisen? Tavoite voi olla toiselle tärkeämpi kuin toiselle. Aina voi antaa miettimisen aihetta ja pohtia asioita yhdessä. Toisen kroppa ei sovi bikini fitnekseen ja toisen kroppa on kuin tehty siihen. Voisiko silloin tavoitetta hioa uudelleen?

Viestittelin keskiviikko iltana vanhan asiakkaani kanssa ja valitettavasti jotkut päätöset ovat toisille radiakaaleja ja viimeisiä. Tämä sai taas minut pohtimaan asioita enemmän kuin välttämättä olisi tarve. Nyt minulla oli pysähtyminen paikka. Oli aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja laittaa tavoittelle suunta. Päässäni on käyty aikamoista taistelua viimeiset kuukaudet mutta nyt tuntuu että tiedän mitä haluan! Kaikella on tarkoituksensa :)

Huomenna tapaan valmentajan ja viikon päästä starttaa dietti! Bikinien suunnittelu on lähtenyt käyntiin ja pikkuhiljaa on otettu taas askel lähemmäksi kisoja ja yhtä unelmaa!

Ilmeellä!

Tänään päivystetään somen äärellä ja katsotaan miten suomen joukkue pärjää Espanjassa! Muutama viesti vaihdettu Katin kanssa jo heti aamusta. Kuulemma ihan lämmin sää :D Tsemppiä Katille ja muille suomen tytöille!

@ptniinanevalainen

-Niina-