Treeniviikkoni!

Olenko aina näin energinen? Miten jaksan olla näin energinen? Nämä kysymykset ovat aika yleisiä minulle. Töissä olen työminä. Työni vaatii positiivista asennetta ja toisten tsemppaamista, vaikka itsellä nyt vähän menisi huonosti. Treeni ei kulkisi tai vähän pää olisi kipeä. Se on ehkä myös ammatillista, että osaa kasvattaa pienen kuoren, jonka voi nostaa esiin työpäivän ajaksi. Miettikää jumpan vetäjää, joka marmattaisi omia ongelmia. Saisitko motivaatiota siitä omaan tekemiseen?

On myös totta, että liikunta antaa energiaa elämään. Samoin terveellinen ruoka. Olen joskus kirjoittanut miten en selviäisi opiskelusta, työharjoittelusta ja omista töistä ilman terveellistä ruokavaliota. Myös unella on tärkeä osa jaksamisessani. Jos nukun alle kahdeksan tuntia, huomaan että en ole parhaimmillani. Palautuminen hidastuu myös paljon ilman kunnollista lepoa. 

Liikuntaa tulee minulle paljon. Varsinkin kovatehoista liikuntaa, jonka takia palautuminen pitää olla hyvä. Yleensä viikkoni on seuraavanlainen:

Maanantai: Sali

Tiistai: Sulkapallo

Keskivviiko: Sali + jumpanveto

Torstai: Sulkapallo+ Toiminnallinen harjoittelu + jumpanveto

Perjantai: Lepo tai Sali

Lauantai: Lepo tai ryhmätreenit

Sunnuntai: Sali

Viikkoni elää hyvinkin paljon. Jos emme saa sulkapallovuoroa tai pelaajat ovat kipeänä, niin ne jää välistä. Hyvin harvoin kyllä jäänyt välistä viimeaikoina, mutta päivä on välillä vaihtunut. Salitreeniä jaan niin, että saan tarpeeksi lepoa tietyille lihasryhmille. Jalat on ehkä kovimmilla tällähetkellä, kun kyykkytulosta yritetään parantaa. Meillä on myös koira, joka vaatii lenkitystä. Eli aerobista tulee senkin puolesta. Onneksi en ole ainut, joka sitä lenkityttää. Mutta kevyet lenkit menevät myös kivana palauttavana liikuntana.

Eilen kuvailtiin materiaalia tulevaan ryhmävalmennukseen.

Kevennettyjä viikkoja tulee silloin kun koen sen olevan paikallaan, joskus myös töitä on niin paljon, että treenit jäävät vähemmälle. Mutta näistä en ota stressiä. Lepo tekee vain hyvää näillä liikuntamäärillä. Myös venyttelyä tulee viikoittan, mutta pakko myöntää, että edelleen liian vähän. Jumpanvedotkaan ei ole hirveän raskaita. Joskus vähän kovempia kuin toisinaan. 

Olen oppinut tulkitsemaan todella hyvin omaa kroppaani. Tiedän, koska on aika hellittää ja koska lisätä panoksia. Pitää muistaa, että olen tottunut liikkumaan. Näillä liikuntamäärillä, moni saisi itsensä hyvinkin väsyneeksi ja kipeäksi. Toisaalta, moni urheilia liikkuu vielä enemmän. 

Liikunnan pitää olla monipuolista. Näin tunnen olevani hyväkuntoinen. Hyväkunto kun ei merkitse sitä paljonko penkistä nousee tai paljonko kyykkäät. Hyväkunto ei ole myöskään sitä, paljonko jaksat juosta ja kuinka kovaa. Hyvä kunto on mielestäni sitä, kun olet pystynyt kehittämään itseäsi monipuolisesti, niin että hapenottoelimistö, lihaskunto, liikkuvuus ja henkinen kehitys on balanssissa. Olen nähnyt juoksijoita, jotka eivät pysty kyykkäämään kunnolla, kun vähän lonkankoukistajat kiristää. Toisaalta, olen nähnyt kovaa salilla treenaavia miehiä, jotka hengästyy solmiessa kengännauhoja. Omat tavoitteet tosin määrää paljon, sitä minne suuntaan kehitys menee ja minne suuntaan haluat sitä kehittää. Sumopainijan juoksukunto, kun ei tarvitse olla marathoonarin luokkaa. 

Tänään toiminnalinnen harjoittelu vaihtui kyykkytreeniksi, koska saan varmistajan mukaan. Kaverin kanssa treeni on aina vähän tehokkaampaa, joten käytetään mahdollisuus hyväksi. Joten mars kohti salia ja hyvää jalkatreeniä.

-Niina-

@ptniinanevalainen